22.1.2016. Viides päivä Mauritiuksella, sukeltamaan.
Herätys klo 7 ja syötiin perinteisesti oma tekemä aamupala parvekkeella. Uusi paahdin paahtoi paahtoleivät mikä oli plussaa. Nouto sukelluskeskukseen olisi klo 8:15 hotellin ala-aluan edustalta.
Jos haluat lukea päivän sukellustarinan niin löydät sen täältä:
http://sukellus.pouri.fi/mauritius-2016/4/
Lounas
Söimme lounaan sukellusten välissä rannan yhdessä kojussa. Sitä ennen kuitenkin piti täyttää sukelluspäiväkirja ja juoda deko-olut. Vietimme aikaa myös uimalla rannassa, mitenkäs muuten. Aikaa oli kulutettavaksi rannalla noin puolitoistatuntia.
Toisen sukelluksen jälkeen tultiin hotelille noin klo 16 jossa juotiin Blue Marlin merkkiset deko-oluet, täytettiin sukelluspäiväkirjat ja suoritettiin varustehuoltoa. Jossain välissä siirettiin vedenalaiset kuvat ja videot tietokoneelle ja katsotiin ne. Tai ainakin suurin osa.
Kite-Surfaamaan?
Jos harrastat sukeltamista, veneilyä tai kite-sufaamista, niin olet tuulen armoilla ja tuuliennusteita tulee seurata aktiivisesti. No, niinpä taas tarkistetiin ennusteet. Tuulet eivät riitä kite-surfaamiseen mutteivat ole niin kovat että sukeltaminen onnistuu. Harrastaa jotain vois siis oli tuuli leppoissaa tai kovaa. Nyt käännytiin taas sukeltamisen puolelle tuulten ollessa tyynen puolella eikä soitettu kite-firmaan.
Iltapäivästä satoi puolisen tuntia ja taivas ennusti illaksi vähän rajumpaa sadetta.
Ilallinen
Aktiivinen sukelluspäivä oli kuluttanut energiaa ja lounaaksi syöty täytetty patonki ei mitenkään ollut täyttänyt tätä energiatarvetta, joten alkoi olemaan todella kova nälkä. Niinpä lähdimme vähän ennen kuutta auringon alkaessa laskeutumaan syömään läheiseen ravintolaan. Taivaalle alkoi tosiaan kerääntymään hyvin tummia sadepilviä. Ei siis lähdetty mihinkään kauemmaksi etsimään ravintolaa vaan käveltiin hotellin ohi kulkenutta tietä jonkin matkaan ja mentiin läheiseen ravintolaan.
L’ananas ja tuna steak
L’ananas oli läheisen ravintolan nimi mihin menimme. Siellä ei ollut vielä kovin montaa asiakasta, palvelu oli hyvää ja nopeaa. Taas mentiin kahden ruokalajin menulla. Ruokalistalta löytyikin yksi lempiruuistani, tuna steak. Tämä on siitä vaarallinen ruokalaji, että sen valmistaminen vaatii kokilta taitoa. Pihvin tulee olla paksu, siis korostetusti paksu, eikä sitä saa paistaa kuivaksi jolloin se kovettuu ja on jopa sitkeää. Olen syönyt aivan liian monessa ravintolassa tälläisen kuivan ja kovan kalan palasen. Ny toli toista. Tonnikalapihvi oli paksu ja kostea, keskeltä juuri ja juuri kypsä. Tonnikalapihvi lohkeaa palaseksi vähän haarukalla sitä painaessa. Juuri tälläinen paksu mehevä pihvi sen pitäääkin olla. Suosittelen.
Sen sijaan ranskalaisten ja pienen salaatinlehden sijaan olisin toivonut muita lisukkeita. Mutta minkäs teet, kun olet maassa jossa on paljon Ranskalaisia ja joka on entinen ranskan siirtomaa (tämä oli vitsi, tunnen ranskalaisten perunoiden epäillyn historian).
Tuna Steakin suhteen ei ollut valittamista. Yksi meistä tilasi Tuna Carpatsion. Tämä oli graavattu tonnikala, joka oli vain laitettu sellaisenaan lautaselle ja sen lisäksi sitruunaa. Oli kuulema hyvää. Savustettu Marlinkin meni.
Ravintolalasku neljälle joka sisälsi kolme etuateriaa ja neljä pääauteriaa ja kuusi olutta maksoi 45 euroa. Tonnikalapihvin osuus lisukkeineen oli 4,6 €. En valita.
Trooppinen sade ja tulva
Ravintolassa ollessamme ne uhkaavat tummas sadepilvet oli realisoituneet ja oli alkanut satamaan todella rajusti. Sen lisäsksi tuuli kovaa. Sade oli suurelta osin hellittänyt kun lähdimme ravintolasta kohti hotellia, koska otimme rommit sateen loppumista odotellessa. Pääsimme kyllä kuivin vaattein mutta emme kuivin sandaalein, kun sadvesikaivot tulvivat ja kadulla lainehti noin 10 cm vettä. Sinänsä sillä ei ole väliä että lämmin vesi kastelee jalat ja sandaalit, mutta kun tämän veden puhtaudesta ei tiedä, niin parempi on pestä jakta ja sandaalit heti hotellille tullessa.
Päivän energiatarve
Sukeltaminen kuluttaa tunnetusti energiaa. Selvästi olin päivällä kuluttanut enemmän energiaa kuin saanut, joten hotellille tullessa minulla oli edelleen nälkä. Niinpä tein jälkiruuaksi pari leipää. Valitettavasti ruisleipää ei ollut enää tarjolla.
Kuvagaleria tähän ehkä johon muutama kuva.