3.3.2023. Tämä sivusto ja sen matkakertomusten tekeminen on vielä tekeillä. Meksikon matkakertomus alkaa olemaan loppusuoralla, oikoluku ja jotkut kuvat vielä puuttuvat.
Suuri osa Meksikon matkan kuvista tuhoutunut. Vain pienellä ja heikkolaatuisella Canonin PowerShot A540 pokkarilla otettuja kuvia on tallella. Sillä kameralla nämä kaikki matkakertomuksen kuvat on otettu.
Kaikki alkuperäiset kuvat tältäkin matkalta ovat tuhoutuneet. Salaman rikkoi NAS verkkoaseman, jossa oli kahdella kovalevyllä peilaava RAD1 järjestelmä. Sen pystytys oli käytännössä mahdotonta, koska samaa elektroniikaa (koteloa) ja Kerneliä ei enää saanut. QNAP:in RAID1 levyjä ei saa nostettua pystyyn edes Linuxilla, koska QNAP kirjoittaa toiselle levylle jotain omaa tauhkaa. Levyjen RAW data saatiin kyllä osin luettua, mutta koska tiedostojärjestelmä oli kadonnut, oli myös kaikkien tidostojen nimi ja hakemistorakenne poissa. Samaan aikaan Western Digitalin 5 TB kovalevy, jossa oli backup tästä NAS verkkoasemasta, alkoi antamaan samaa ääntä kuin sirkkeli, joten sieltä ei backuppia saanut palautettua. Ja kun on QNAP:in RAID1 levyn bitti-tason lukemisen jälkeen oli noin 4 teratavua sekalaisia ja nimettömiä metadatattomia tiedostoja, niin niiden täydellinen läpikäynti oli mahdoton rasti. Joitain pienenettyjä kuvia Meksikon matkalta on kuitenkin tallella.
Näiden kuvien laatu ei täytä omia kriteereitäni julkaista kuva. Mutta kun parempiakaan ei enää ole, niin osa laadullisesti ala-arvoisita kuvista on julkaistu dokumentaarisista syistä ja kertomusta tukemaan. Koittakaa kestää.
10.1.2013, torstai. Lähtäpäivä Suomesta Meksikoon.
Koska olin vakaasti päättänyt kahdella edellisellä Thaimaan lennolla, jossa meidät oli ahdettu Finnairin Boing 757 sillipukkiin, etten enää ikinä suostu kärsimään vastaavaa kärsimystä, niin satunnaisen matkamiehen matkanjärjestäjä oli varannut meille paikat niinsanotusta Comfort luokasta. Tämä luokka on sama kuin reittikoneissa Business class. Jalkatilaa on, tuolin saa nukkuma-asentoon ja alkoholitarjoilu toimi hyvin, joten sain nukuttua lennolla yli 5 tuntia yhteen putkeen. Lisäksi lentoemoja on paljon enemmän, joten palvelu toimii nopeasti koneen väljissä tiloissa.
Aina ei satunainen matkamies voi ymmärtää näitä nykyisiä kiristyneitä määräyksiä ja turvatarkastuksessa pois otettavia asioita. Lista on pitkä, kuten se, että mm. lihasäilykepurkki on nestettä (ei saa kuljettaa käsimatkatavaroina), tyhjää vesipulloa ei saa kentälle viedä (kentällä voi ostaa vesipullon ja tyhjentää sen). Surkuhupaisaa on se, että jopa kynsisakset otetaan pois, mutta sitten koneessa jaetaan metalliset veitset ja haarukat, siis comfort ja business luokassa.
Lento Meksikoon
Lento Meksikoon kestää tuulista riippuen 11,5 – 12 tuntia ja lennolla tarjoillaan kaksi lämmintä ateriaa ja niiden välissä välipala eli kahvia ja pikkupurtavaa elijoku pulla. Ruokailu on kiva tapahtuma vaikka kyseessä ei olekkaan mikään gourmet ruoka vaan lentokone-safka. Sen lisäksi että saa mahan täytettä tyhjään mahaan niin lento tuntuu kestävä vähänä vähemmän aikaa kun on jotain tekemistä.
Kone oli vähän myöhässä aikataulusta. New Yourkin alueella oli voimakas tuuli ja kone tärisi melko voimakkaasti ilmavirtauksisa. Kippari tekikin suunnan muutoksen ja kiersi pahimman alueen, jolloin lentoaikaa tuli vähän enemmän. Reittimuutoksesta johtuen emme tällä kertaa nähneet New Yorkia ilmasta. Florida, Key West, Key largo ja Kuuban rannikko sen sijaan näkyi erittäin selvästi, samoin rämealueet.
Passintarkastukseen
Paikkani oli koneessa comfort luoka viimeisessä tuolissa. Koneen ovi oli heti seinän takana, joten satunnainen matkamies pääsi tällä kertaa ensimmäisenä koneesta ulos ja johti turistit passintarkastukseen, jossa luovutettiin täytetty maahantulokaavake. Passintarkastuksessa ei ollut juurikaan jonoa. Passintarkastus olikin tavanomaista tarkempi ja jopa maahantulolomakekin käytiin poikkeuksellisen tarkasti läpi. Passintarkastaja jopa laski passin sivujen määrän. Harvinaista, mutta ei poikkeuksellista. Maahantulolomakeen kakkososa sujautettiin passin väliin ja sitähän ei matkan aikana saa hukata, tai maasta poistumisessa voi olla vaikeuksia. Ja vähintään saat 200 USD sakon.
Saako matkatavarat hihnalta?
Laukkuja sai odottaa aika kauan. Jäimme hihnasta joidenkin metrien päähän odottelemaan laukkuja. Mutta taas se perinteinen junttikansan “kun menemme hihnaan kiinni niin laukku tulee nopeammin”. Kun nämä juntit blokkasivat näkymän hihnalle, niin en heti nähnyt laukkuja. Koska tämä oli myös sukellusreissu Meksikon cenoteissa, niin meillä oli kummalakin kaksi matkalaukkua mukana. Toisessa oli sukellusvarustee ja siksi olimme ottaneet 23 kg lisämatkatavarapalvelun joka maksoi 53 € / suunta. Olimme etukäteen maksaneet 56 euroa / suunta / henkilö (yhteensä 224 euroa) lisämatkalaukuista, joten sukellusvarusteiden tuoma lisäpaino ei ollut ongelma tälläkään kertaa. Kentälllä olisi joutunut pulittamaan 30 euroa / hlö / suunta / laukku enemmän.
Kaikkiaan matkatavarat painoivat: sukellusvarusteet 22,5 kg (raja siis 23 kg), matkalaukku 16,2 kg ja käsimatkatavara 2 kg (raja 8 kg). Tällä reissulla minulla ei ollut mm. järjestelmäkameraa tai vedenalaista kameraa mukana, joten säästin todella paljon kiloissa.
Tullitarkastus
Kun matkatavarat oli saatu (toisen kierroksen jälkeen), alkoi matka kohti tullitarkastusta. Kaikki laukut läpivalaistiin. Tämän jälkeen alkoi varsinainen tullitarkastus. Tarkastuspisteellä painetaan nappia, ja jos arvonta valitsee sinut tarkastukseen, syynätään matkalaukut tarkemmin käsin kollaamalla.Vastaava järjestely on mm. USA:n tullirajalla. Tällä kertaa arvonta ei osunut kohdalle. Sitten matka kohti lentokenttäkuljetusta. Kello oli silloin vähän yli kaksi iltapäivästä paikallista aikaa (Suomi +8 tuntia)
Käytimme tällä(kin) kertaa matkanjärjestäjän lentokenttäkuljetusta. taas tuli mieleen, että ensi kerralla emme käytä. Piti odotella yli tunti, että kaikki varpuset oli saatu kiinni ja koottua bussiin, jolloin matka hotellia kohti alkoi. Mikähän siinäkin niin kauan kesti? Kävivätkö ihmiset välillä syömässä muiden odottaessa? Ensi kerralla kyllä hoidan lentokenttäkuljetuksen itse. Nytkin se olisi hoitunut paikallisella välineellä muutamalla eurolla. Matka Cancunin lentokentältä Playa del Carmeniin kulki vuonna 2005 viidakon läpi tehtyä
high waytä pitkin. Matka-aika kesti noin 50 min. Perillä olimme noin kello 16
Hotelli El Tukan, Playa del Carmen
El Tucan nimisen hotellin respan sijaitsi kolmelta seinältään avoimessa kaislakattoisessa katoksessa ja sen toiminta oli kiitettävän nopeaa. Hotellipoika tuli näyttämän huoneemme. Rappuset oli hiukan kapeat, mutta kyllä selvisin niistä laukkuineni. Huoneemme oli toisessa kerroksessa. Otamme nykyisin huoneen aina ylempää, koska parvekkeella on helppo kuivata sukellusvarusteet viimeisen yön ja päivän aikana. Useinkaan 1. kerroksessa se ei ole mahdollista, vaaditaan vähintään vahti.
Tippaanko vai en?
En tiedä olisiko tästä huoneen näyttämisestä pitänyt tipata, kun kuljetin kuitenkin kaikki omat matkatavarat ja hotellipojan osuudeksi jäi vain huoneen oven näyttäminen. Ehkä olis pitänyt. Mutta ei Suomipoika ole oikein sisäsitänyt tätä Amerikan mantereen tippauskulttuuria. Vaimon tosin antoi 2 USD, eli emme saaneet hotellilla heti moukan mainetta.
Hotellihuone
Olimme maksaneet hiukan enemmän huoneesta, jotta saisimme vähän suuremman huoneen, jonne mm. sukellusvarusteemme mahtuisivat paremmin. Huone oli sokkeloinen, usean oven ja käytävän kostea “sokkelo”, haiseva ja “hikinen”. No juuri sellainen millainen tällä leveysasteella huoneet ovat, jos ilmastointi ei ole kuivattamassa ilmaa ja huoneen rakenteita. Huoneessa oli erilinen eteinen, erilllinen pesuallashuone (ei wc pönttöä), erillnen wc (ei pesuallasta), varsinainen huone ja parveke jossa oli riippumatto, 2 tuolia ja raskas pöytä. Todennäköisesti huone ei ole ollut vähään aikaan käytössä, ja niinpä sitä ei ole tuuletettu ja erittäin kovaa meteliä ja räminää pitänyt ilmastointilaite (joka huoneessa oli oma rämisevä puhuri) ei ole ollut käytössä. Mutta hei, me olemme Meksikossa. Mitä muutakaan sitä voisi odottaa.
Tutustuminen lähialueeseen.
Koska nälkä alkoi jo ilmoittamaan itsestään, menimme läheiseen ravintolaan syömään. Tarjontaa olikin liiaksi asti, koko kadun pituudelta eikä nälkäisenä ole koskaan mukava etsiä “sitä oikeaa” ravintolaa runsaasta tarjonnasta. Emme siis alkaneet etsimään, vaan oikeastaan menimme käytännössä siihen lähimpään. Söimme siis paikan pahimman turistialueen (kävelykatu) ylihintaisessa (kaikki hinnat tällä kävelykadulla) ravintolassa, joka sijaitsi rakennuksen toisen kerroksen katetulla terassilla.
Illallinen viihtyisässä ravintolassa
Special Plate, 210 pesoa, joka sisälsi pöydän ääressä tehdyn guagamolen, eli tuoreesta avokadosta ja limesta jne muusattu dippi. Päälle joimme muutaman cervezan ja loppulasku kahdelle oli 850 pesoa eli 55 € (kurssi tammikuussa 2013 oli pyöristettynä: 1 peso = 0,06 €). Todella kallis, mutta kun oltiin väsyneitä ja ruokaa tarvittiin, niin ruokaa otettiin mistä helpoiten saatiin, eli lähiruokaa. Lisäksi ravintola oli viihtyisä. Olimme vielä ihan oikeita turistejakin. Meistä otettiin pöydän ääressä kuva ja tästä kuvasta tehtiin pieneen litteään tequillapulloon etiksetti. Ihan hauska matkamuito toki.
Kävelykadulla paikalliset musikantit kävivät soittelemassa ruokapöytien ääressä, maksua vastaan tietenkin.
Sukelluskeskus
Ruokailun jälkeen kävimme viereisessä sopivan laadukkaan näköisessä ja haastattelun perusteela myös tuntuisessa sukelluskeskuksessa “ilmoittautumassa” ja järkkäämässä seuraa päivää. Keliolosuhteet merellä olivat sellaiset, ettei merelle ollut asiaa lähteä lähinnä kovan tuulen ja aallokon takia, joten päätettiin huomenna tehdä elämämme ensimmäinen cavern (onkalo) sukellus. Täytettiin myös ne PADI:in pakolliset lomakkeet.
Rankka reussupäivä ja aikaro nukuttaa
Sen jälkeen koitettiin sinnitellä valveilla, mutta ei vaan kyennyt ja menimme nukkumaan paikallista aikaa klo 20:00 joka vastasi Suomen aikaa, missä vielä sisäisesti olimme, kello 4:00 aamuyöll. Eli ei ollut ihme että väsytti ja uni tuli heti. Lämpimästä huoneesta huolimatta. Hotellihuoneen ilamstointilaite kun piti niin hirveää meteliä ja räminää ettei sitä voinut öisin käyttää jos halusi nukkua. Lisäksi hotellin respan viereisen baarin kylmäkoneet pitävät hirveää meteliä ja niiden värinän takia koko huoneen seinä tärisee häiriten nukkumista. No-jaa. Oltiinhan Meksikossa.