18.1.2016. Herätys Mauritiuksella.
Hotellimme nimi oli Be Cosy Apart Hotel, jossa sitten heräsimme aamulla noin klo 11. Meillä oli huoneistohotelli eli tehtiin aamupala itse. Tosin nyt ei tehty, kun ei oltu saatu ostettua aamupalatarvikkeita koska kone oli niin pahasti myöshässä. Piti siis herätä noin 5 tunnin yöunien jälkeen ennen kuin hotellin aamupalatarjonta päättyy.
Aamupalan jälkeen se perinteinen eli alueeseen tutustumista. Tämä aloitetaan yleensä menemällä rantaan ja kävelemällä se ”läpi”, kun rannasta katosttuna alueesta saa melko hyvän käsityksen, ilmansuunnat pysyy muistissa jne. Käveltikin beachia pitkin pari kilsaa. Sinänsä erikoinen kohde ettei beachiltä löytynyt yhtään janonsammutuspistettä (lue baaria).
Tultiin sitten takaisin hotelille rantatietä eikä sieltäkään löytnyt yhtään perinteistä janonsammutuspistettä. Tulimme siihen lopputulokseen, että kun kulkemamme alueen kaikki hotellit ovat ”all inclusice” hotelleita, niin paikallisten ei kannata perustaa omaa baaria tälle alueelle. ”All inclusive” hotellien leviäminen on todella ikävä trendi. Ja noissa ”All inclusive”-hotelleissa ei vieraille tarjoilla mitään edes rahasta! ja ulospäin et näe onko hotelli ”all incusive” vai ei, joten tulee turhia käyntejä.Kulkemamme tien varressa (joitakin kilometreja) ei ollut muuta kuin hotelleja, toinen toistaan hienompia. Ja ne oli porttien takana. Ruokaa on siis turha edes etsiä rannan läheisyydestä saati rannalta.
Myös suurinosa rannalla olevista vesihenkisistä asioista on vain ”all inclusive” hotellien asiakkaille. Eivät voi vuokrata hobby catteja ulkopuoliseille. Kulkemamme tien varressa (joitakin kilometreja) ei ollut muuta kuin hotelleja, toinen toistaan hienompia. Ja ne oli porttien takana. No, omalla hotellilla (ei ”all inclusive”) saatiin sitten janot sammutettua.
Kulkupelit alle
Piti sada kulkupelit eli skootterit alle. Ulkomailla on monta tapaa hankkia skootteri ja vuokraaminen on se paras. Ja yllättävän usein se onnistuu hotellin respan kautta ja vieläpä kilpailukykyiseen hintaan. Niin nytkin. Respa soitti jonnekin ja jo 10 min päästä paikallinen skootterivuokraaja ”heebo” tuli paikalle. Juotiin bisset lopuun ja saatiin kyyti heebolta vuokraamoon. Ei muuten ole vieläkään tietoa millaiset promillerajat Mauritiuksella on, mutta tuo yksi olut on kyllä palanut jo nollaksi tunnissa, jolloin sen aloituksesta aikaisintaan hyppäsin skootterin penkille. Ja noudatan melko nolla linjaa ulkomaillakin, tarkoittaen että saattaa olla joku 0,2 promillea pahimmillaan.
Olimmekin äsken kävelleet tämän ”vuokraamon” ohi. Vuokraamo koostui pienestä telttakatoksesta erään toisen hotellin parkkipaikalla.
Kävimme perinteiset tiukat hintaneuvottelut ja vuokrasimme 125 kuutioiset skootterit kahdeksi viikoksi, täällä oli myös eri kokoisia kulkupelejä ja autoja vuokralla. Hinta oli 10500 rupiaa joka on noin 220 euroa eli 17 euroa / päivä sisältäen vakuutuksen (omavastuu 275 €), pakolliset kypärän ja pimeällä auringon laskettua pidettävän turvaliivin. Hinta tosin sisälsi myös autovuokran yhdeksi päivksi, eli se nosti keskihintaa. Taikkuihin verrattuna kalllis, mutta paikalliseen hintatasoon edullinen. Vauriot tarkistettiin ja ”merkattiin” yhdessä. Tosin kuvasimme mysö skootterit joka suunnasta ja olihan niissä runsaasti vaurioita. Taitamattomat oli kaatuneet usein jne. Maksu etukäteen ja saatiin kuitti mikä pitää olla mukana. Skootterin rekisteriote oli laminoituna satulan alla. Lyhyt käyttöopastus ja menoksi. Mauritiuksella on muuten vasemman puoleinen liikenne.
Menovetta ja murkinaa
Ensiksi piti kurvata huoltoasemalle sillä tankit oli lähes tyhjät. 3,3 litraa meni ja maksoi 150 rupiaa eli 3 euroa. Litrahinta noin 85 snt. Melkoisia romuja nämä skootterit olivat. Jousitus ihan lopppu ja skootteri vatkasi jo 70 km/h vaudissa melko pahasti. Mutta selkeästi paikalliseen ajoneuvokalustoon verrattuna keskitasoa parempaa. Sen jälkeen kurvatiin kauppaan ostamaan provianttia (aamupalatarvikkeet, vettä jne) ja tutustuttiin enemmänkin alueeseen. Nyt kun oli kulkupelit alla, päästiin paremmin ”all inclusive” helvetistä pois alueelle missä oli paljon paikallista toimintaa ja nähtävää.
Cap Malheureux
Cap Malheureux on kylä Mauritiuksella Rivière du Rempartin alueella joka sijaitsee Mauritiuksen pohjoiskärjessä. Kylää hallinnoi Cap Malheureux’n kyläneuvosto Rivière du Rempartin piirineuvoston suojeluksessa. Mauritiuksen tilastokeskuksen vuonna 2011 tekemän väestönlaskennan mukaan väkiluku oli 5070. Kylässä on puistoja, hiekkarantoja ja tietysti, se pieni kylä.
Kylän kirkko meren rannalla, Norte Dame Auxiliatrice
Kirkon rannalla oli erikseen kiellety picnic, musiikki, leiriytyminen, kerjääminen ja kaupustelu. Lsiäksi kaikki seremoniat, uskonnolliset tai ”siviili”, oli kielletty.
Anse la Raie Lagoon
Kylän edustalla olevia riuttoja suojellaan. Alueella on kielettyä mm. ankkuroinit, kalastus, roskaaminen, koralleiden päällä kävely ja niihin koskeminen. Sen sijaan sukellus, snorkkelointi, kuvaaminen jne on sallittu. Alueella on poijuja joihin veneiden tulee kiinnittäytyä.
Jos harrastat snorklaamista, niin alueella on myös snorklaajille tehty reitti.
Varsinainen kylä, Grand Baie
Kylä ei ollut mikän kovin suuri mutta kuitenkin tyypillinen etelän merenrantakylä hyvässä ja pahassa. Kylässä oli myös kalatori joka on Suomalaisen elintarviketarkastajan painajainen. Kylmäketjusta kun ei ole tietoakaan. Myynnissä oli kaikkea merenelävää mustekaloista lähtien.
Kylässä oli puistoalueita muuallakin kuin rannoilla
Auringonlaskuun
Kyllässä menikin iltapäivä rattoisasti ja auringon laskiessa söimme siellä rantaravintolassa illallisen nauttien samalla Mauritiuksen ensimmäisestä auringonlaskusta. Tämän jälkeen palasimme hotellille.
Päivän kuvagalleria
Kuten kuvista näkee, niin alueella voi harrastaa monia eri merellisiä aktiviteetteja jo mainitujen lisäksi. Järjestävät myös paraseilingiä (laskuvaroja vedetään moottoriveneellä perässä) ja pohjaa voi käydä ihailemasa myös lasipohjaveneellä.
