27.1 keskiviikko. Matkakaverin synttärit
Heräsimme klo 9:30 ja aamupalan jälkeen lähdimme sukelluskeskukseen varaamaan tulevan sukelluksen. Samalla reissulla sovittiin skootterivuokraamon kanssa, että se toisi meille auton kauantaiksi ja veisi skootterit pois. Tämä oli osa alkuperäistä sopimusta, tosin optiona joka nyt haluttiin käyttää. Lisähintaa tästä tuli 500 MUR (10 euroa). Samalla reissulla varasimme pöydän läheisestä ravintolasta illaksi.
Port Louiseen
Alkoi olemaan käteisen puute joten suuntasimme Port Loiseen. Rahan vaihdon ohessa muutime myös huomista River Tracing:iä (jokilasku) niin, että meitä lähtisikin kolme kahden sijaan.
HODARIKUVA + KOJUKUVA?
Pikaiseksi lounaaksi söin jonkinlaisen hodarin tapaisen. Kojun kyltin mukaan se oli Hot Dog Pain (60 MUR). Tämä sisälsi majoneesia. Yleensä ulkomailla, varsinkin kehityvissä lämpimissä maissa, majoneesia tulee välttää, siihen sisältyvän vakavan ruokamyrkytyksen takia. Näisssä maissa kun kylmäketju ei ole koskaan kunnossa. Siis tälläisissä kojuissa se on aivan rikki, koska kylmäketjua ei edes ole. No, tällä kertaa söin tämän hodarin, kun siihen oli majoneesi jo ehditty huomaamattani laittaa. Hodarin nimi Pain tulee siitä, että sihen laitettiin yksi kuulema tulinen chilinpalko. Pyynnöstäni lisäsivät lasipurkista vielä kaksi lisää. Sain syötyä ja hyvää oli. Selvästi hodarin myyjä odotti koska chilistä tulee joku polttorefleksi ja kysyi muutamaan kertaan ”Are you okey”? Sanoin että tottakai olen, ja että hodari ja chili oli hyvää. Kojun miehen ja naisen ilmeet olivat todella epäuskoisia ja kertoivat hämmästystä ”Ei poltetta”? No, majoneesi tasapainottaa ja tulisten chilien kasvattajana ja syöjänä nämä chilit olivat minun suuhun ”ihan mietoja”.
Rantaelämää
Jatkomme matkaa rannalle. Emme hiekka sellaiselle vaan olimme bonganneet paikan mistä paikallisten kalastajien veneet ajavat rannan edessä olevan riutan läpi. Tälläistä kohtaa riutassa kutsutaan ranskankielisissä maissa (tai entisissä Ranskan alusmaissa) passe:ksi (kulkea). Riutta, joka on joidenkin satojen metrien päässä hiekkarannan edustalla, kulkee koko ranna matkan vähintään Port Luiceen saakka. Ja todennäköisesti kiertää koko Mauritiuksen. Riutta rikkoo meren aallot ja mainigit. Riutan kohdalla on niin matalaa, ettei sen yli pääse edes snorklaamalla, ei ainakaan laskuveden aikaan. Lisäksi riuttaan osuvien maininkien takia ei riutan ylittämistä uiden kannata edes yrittää, jos haluaa säilyä loukkaantumatta riutan koviin ja teräviin koralleihin.
Riutta suojaa rantaa
Riutan sisäpuolella meri on tyyntä, leppoisaa, aallotonta ja meren pohja snorkkeloinnin kannalta tylsä eli lähinnä hiekkapohja. Ja näkyvyys huono. Riutan ulkopuolella tilanne olisi toinen. Siellä olisi enemmän elämää, koralleja ja värikkäitä kaloja. Ja tietysti aaltoja.
Lue ja katso video: Snorklaamista sateessa riutan sisäpuolella.
Näitä passeja, mistä pääsi riutan läpi, oli vain muutamassa kohdassa rannan edustalla ja ne olivat aktiivisessa käytössä. Eivätkä nämä passet ole kovin leveitä, joten vaara kohdata nopeakulkuinen vene oli ilmeinen. Eli ainoat turvalliset keinot päästä riutan ulkopuolelle oli joko venekyyti, lasipohjavene tai löytää passe josta olisi turvallista mennä vähäisen veneliikenteen takia. Ja sen me olimme löytäneet läheltä kaupunkia.
Tämä ranta ei rantana ollut mitenkään mahtava. Ranta oli lähinnä laavakiveä ja vähän nurmikkoa puiden varjossa. Tie meni aivan rannan vierestä ja paikalliset bussit ajoivat siitä ohi vähintään 70-80 km/h. Tämä kaupungin läpi kulkevalla tiellä oli 60 km/h nopeusrajoitus ja tyypillisesti en pysynyt paikallisten bussien perässä jos ajoin skootterilla vähän yli 60 km/h. Niiden perä vain katosi horisonttiin.
Passe
Tässä kohtaa rantaa siis riutassa oli aukko. Räpylät jalkaan, maski naamaan, snorkkeli suuhun ja lähdin uimaan kohti satojen metrien päässä olevaa passea ja siitä riutan ulkopuolelle. Siellä olikin pari paikallista sukellusfirma sukelluttamassa turisteja. Kävin moikkaamassa alusten pintamiehistön mutta sukeltajia en nähnyt, lienevät vähän kauempana uulkomerellä jossa oli syvempää.
KUVA SUKE-ALUKSESTA
Syyvyttä tässä paikassa oli 6-8 metriä ja kävin useita kertoja pohjassa katsomassa pohjaelämää tarkemmin. Mutta ei tässä kohtaa juuri mitään erikoista ollut, tyypillinen hiekkapohja, jossa pitkulainen korallimuodostelma rannasta ulospäin ja jonkin verran lähinnä pieniä kaloja. Ei mikään mahtava näkymä, mutta paljon parempi kuin riutan sisällä. Ja vesikin oli kirkkaampaa eli parempi näkyvyys. Riutan sisäpuolellahan ongelmana on se, että vesi on matalaa ja pohja hiekka pöllyää itsestään aaltojen takia. Näin vesi on sameaa. Yleensä hiekkarannan edustalla ei kannata snorklata. Mutta tässä paikassa paikalinen Scuba-Doo kävi uittamassa turisteja. Scuba doo on härveli, mitä roikutetaan veneestä vaijerin varassa ja turisti istuu laitteessa ja pää on laitteen pallossa. Hengitysilma johdetaan tähän palloon. Idea ja toimintaperiaate (hengitys) on sama kun vanhoissa raskaissa kypäräsukelluslaitteissa jostain 1800-luvulta.
SCUBA DOO VENEEN KUVA
Paikassa oli lievä virtaus ulkomerelle päin ja vain pieni maininki. Menomatka, jonka pituus oli useita satoja metrejä (muistiinpanoissani 600-700 m kaikkineen) oli ollut helppo kun virta auttoi. Virta vei myös hieman etelää eli kohti Porti Louisea. Kokeneena sukeltajana tilanne oli hallussa. Tunnistin tietysti riskin joutua virran viemänä kauaksi ulkomerelle varsinkin kun olin yksin snorklaamassa. Mutta olen tottunut uimaan ja sukeltamaan erillaisissa virtauksissa ja räpylöinti- sekä uintitekniikka on hallussa ja kuntokin on hyvä, joten riskitaso oli lähes nolla. Muut olivat jääneet riutan sisäpuolelle snorklaamaan ja myös kelluskelemaan lötköpötköjen kanssa. Olimme sitoneet 3 metrin narun lötköpötköihin ja sen narun toisen pään sidoimme nillkaan. Näin ollen lötköpötkö tuli perässä kun snorklasi riutan sisäpuolella ja toimivat turvapoijuna eli ettei veneliikenne aja meidän päälle.
Paluumatkani oli luonnollisesti sitten pidempi, ajallisesti ja fyysisesti, koska jouduin uimaan vastavirtaan. Tämäkin tulee ottaa huomioon jo heti alusta asti, ettei voimat lopu kesken kaiken paluumatkalla vastavirtaan uiden. Myös vuorovesi tulee otta huomioon, koska laskuvesi aiheuttaa voimakkaan virran rannalta merelle päin. Varsinkin kun lähestyy passea ja matalampaa rantaa. Matka passesta rantaanhan on yleensä vielä useita satoja metrejä. Tälläinen snorklausreissu vaatii siis että on kokenut snorklaaja / sukeltaja.
Palasin takaisin laavakivi-rannallemme noin tunnin snorklaamisen jälkeen. Join toki deko-oluen, mutta myös vettä.
Uudestaan riutan ulkopuolelle
Jonkin aikaa rannalla oltuani lähdimme kaverini kanssa snorklaamaan riutan ulkopuolelle. Olimme havainneet toisenkin passsen eli reitin päästä riutan ohi ja tällä kertaa valitsimme sen. Tämä suuntasi rannasta ulospäin olevan kivikon yli enemmän kohti pohjoiseta eli kohti Trou Aux Biches:siä. Emme ottaneet lötköpötköjä mukaan (lisäkelluke, turvaa) koska niissä oli vain se 3 metriä narua ja se olisi käytännössä estänyt snorklaamisen riutan ulkopuolella. Tässä passessa oli vähän vilkkaampi veneliikenne kun vesihenkisiä viihdykkeitä tarjoavat veneet ajoivat tästä läpi.
KUVA PASSESTA MISSÄ KANSITERI
Menimmekin siis passen läpi poikittain eli mahdollisimman lyhyen matkan. Yksi turisteja ”sohvassa” vetävä vene (Sensation niminen) tosin meni kohtuu läheltä, mutta olivat huomanneet meidät, koska moikkasivat meille. Olimme tosin juuri sillä hetkellä passen reunaa osoittaneen poijun (kanisterin) toisella eli ns. matalammalla puolella. Heti passesta päästyään tämä vene alkoi vetämään lujaa tätä ”sohvaa” jossa oli kolme lasta. Se ajoi soikeaa rataa jonka toinen kääntöpiste oli aivan meidän vieressä ja toinen kaukana. Emme ymmärtäneet miksi se halusi tulla meidän lähelle kääntymään, siis hyvin lähelle, jopa niin, ettei tilanne tuntunut kovin turvalliselta. Snorkalsimme siis lähempänä riutan reunaa missä oli turvallisempaa. Kun sohvan vetelijä lähti, lähdimme etsimään ulkomeren suuntaan paikkaa, jossa pohja putoaisi jyrkemmin alas.
Vene lähestyy
Olimme jo noin 10 metrin syvyysalueella eikä vieläkään sellaista reunaa löytynyt. Myös kala ja kasvikunta väheni kuten tietysti värit, kun syvyyttä tuli lisää. Olimme juuri nousemassa pohjasta pintaa kohden, kun alkoi kuulumaan lähestyvän moottoriveneen ääni. Ääni voimistui koko ajan eli vene lähestyi. Pysähdyin noin 4-5 metrin syvyyteen ja katsoin pintaa kohden kääntyen koko ajan 360 astetta. Vedessähän ääni kulkee huomattavasti nopeammin kuin ilmassa ja kuuloaistimme ei siksi pysty kertomaan äänen suuntaa kuten pinnalla. Ääni voimistui edelleen. Sitten näin pinnassa kiitävä moottoriveneen pohjan, sen perämoottorin ja moottorissa pyörivän r´teräspotkurin. Nopeus oli varmaan 30 solmua. Vene meni ohi noin 5 metrin päästä kohdasta, josta olisin noussut pintaan ellen olisi pysähtynyt. Kun vene oli mennyt ohitsemme, nossimme pintaan.
Juuri tämän takia pitäisi olla snorkkelointipoju mukana. Tai edes se lötköpötkö. Mutta olimme jättäneet lötköpötkökin rannale liian lyhyen narun takia sekä siksi, ettemme aiemmin olleet nähneet veneitä liikkumassa tässä kohtaa. Toisaalta, koska se sohvan vetäjäkään ei ollut pitänyt meihin etäisyyttä, niin liekö Mauritiuslaisten kipparein osalta snorklauspoijusta tai kelluvasta lötköpötköstäkään olevan hyötyä. Siiryimme sitten lähemmäksi riutan reunaa jossa oli turvallisempaa. Lisäksi 1-3 metrin syvyysalueella oli enemmän näkemistä kun siellä 6-10 metrin alueella. Riutan reunalla 1-3 m alueella oli kalaparvia, kirkasta vettä, paljon auringonvaloa ja pohjan muotoja. Pohjavirtaus oli riuttaa kohden ja pintavirtaus riutasta ulospäin, virtaa hyädyntäen ei räpyläpotkuja juuri tarvinnut.
Palasimme rantaan ja taas oli tunti vierähtänyt vesihenkisissä viihdykkeissä.
Synttäriskoolau sparvekkeella
Päätimme palata takaisin hotellillemme, kun illan aikataulu alkoi painaa päälle. Huuhtelimme kuitenkin meren suolat sekä siäsiesti että ulkoisesti hotellin uima-altaalla ja uima-allasbaarissa ennen huoneistoon menoa. Sen jälkeen skoolasimme asiaankuuvusta synttärisankarille huoneistohotellin parvekkeella. Vuorten suunnasta lähestyi taas uhkaava sadepilvi, mutta onneksi se ei alkanut satamaan koko iltana.
Illallinen ravintola Souvenir:issa.
Restaurant Souvenir sijaitsee Royal Road:illa. Tätä ravintolaa ja se ruokaa voin suositella varauksetta. Tämä ravintola olikin yksi vakioravintoloistamme ja se oli niin suosittu, että sinne piti tehdä pöytävaraus. Lähes vakio eturuoka täälläkin minulla oli katkarapukoktaili ja tässä ravintolassa se oli todella hyvä. Paljon katkarapuja, majoneesia ja sitruunaa (majoneesin voisin kyllä jättää helposti posi, korvata vaikka kermaviilillä). Avocado-chili oli tämän kanssa loistava lisä.
Ravintolassa oli henkilökunnan puolesta jälleen hyvä ja vieraanvarainen meno. Kun ravintolan tarjoilija (tunsi meidät jo entuudestaan) kuuli että yhdellä meistä oli synttärit, niin saatiin ilmaista rommia ”melko paljon”.
Jotenkin ruoka ei kuitenkaan tänä iltana uponnut. Vika ei todellakaan ollut ruuan maussa. Söin pääruuaksi doradoa lime-kastikeessa, joka oli todella hyvää. Ravintolasta sai myös tätä valkosipulikastikkeella, mutta lime-kastike on ehdottomasti parempi. Lisäksi otin keitetyt vihannekset riisin tai ranskalaisten perunoiden sijaan mikä oli hyvä valinta sekin.
Neljän hengen pitkän kaavan ruokailu juomineen (talon tarjoamaa rommia ei laskutettu) oli 3405 MUR eli 71 € + juomaraha.
Lähdimme ravintolasta takaisin hotellille ja sen uima-altaan reunalla olevaan cocktail-baariin. Jatkot sitten sivistyneesti huoneiston parvekkeella.
Päivän kuva-galleria
Kuvagalleria tähän