Sukella ja purjehdi Thaimaassa. 3 viikon reissu lämpimään.

26.1.2023. Tämä sivusto ja sen matkakertomusten tekeminen on vielä tekeillä. Sivustoa ei ole virallisesti vielä julkaistu. Koitetaan saada tekstit ja kuvagalleriat vuoden 2023 aikana valmiiksi.

Pakoon Suomen pimeää ja kylmää talvea.

Kun Suomen lyhyt kesä alkoi taittua syksyksi, ensimmäiseten syystuulten puhaltaessa, heräsi ajatus, että pitäisi taas päästä Thaimaaseen sukeltamaan. Lisäksi viime reissulla vuosi sitten kytemään jäänyt ajatus purjehtimisesta kyseisellä alueella oli myös mielessä. Aiemmista “purjehdi ja sukella” tyylisistä reissuista (lähinnä Välimerelle) oppineina nämä kaksi asiaa haluttiin
tällä kertaa pitää toisistaan erillään. Niinpä päätimme varata kolmen viikon loman, jossa purjehdittaisiin noin viikko ja sukellettaisiin pari viikkoa. Lisäksi halusimme tehdä tätä Thaimaan länsipuolen saaristossa.

Matkan järjestelyt

Internetistä varasimme Suomalaiselta matkatoimistolta pakettimatkan Phukettiin 3 viikoksi. Vaikka tarkoituksenamme oli olla aivan muualla kuin Phuketissa, tuli ehdottomasti halvimmaksi ottaa pakettimatkaan kuuluva hotelli myös Phuketista. Lisäksi tämä hotellihuone oli hyvä välivarasto, jossa esim. säilytimme sukellusvarusteita kun oilimme purjehtimassa. Internetin välityksellä saimme varattua purjeveneeksi 30 jalkaisen katamaraanin (veneen hinta noin 420
euroa / päivä, joka jakautuisi 6 henkilölle) 8 päiväksi. Lisäksi varasimme majoituksen Phi Phi ja Racha Yai saarille, joissa aikoisimme sukeltaa.Phi Phi saarien osalta emme olleet etukäteen yhteydessä mihinkään sukelluskeskukseen, vaan tutkisimme tilanteen paikan päällä. Tämä olikin hyvä ratkaisu, koska hotellimme vieressä oli hyvätasoinen sukelluskeskus, joten matka bungalovista sukelluskeskukseen oli vain noin 100 metriä. Tätä emme olisi Internetin
avulla saaneet tietää. Liäsksi selvitin Finnairilta, paljonko sukellusvarusteiden kuljetus maksaa lomalennoilla, kun painoraja tulee täyteen jo muista tavaroista. Maksamalla yhteensä 70 euroa meno-paluun osalta saa sukellusvälineitä painorajatta (vaikka pullon ja painovyön!) lomalennolle mukaan.

x.1.2006

Taas oli yksi puuduttava 12 tunnin lento takana, jossa oli yksi välilasku 8 tunnin kohdalla. Finnairin Boing 757 lomalentokoneessa on muten jalkatilaa paljon vähemmän, kuin samaisen yhtiön konessa Ouluun.

x-x.1.2006

8 päivän purjehdusreissu kahvelipurjeisella katamariinilla tehtiin tuulen puuttuessa lähinnä peltigenoavetoisesti. Peltigenoana toimi 9,9 hv:n nelitahtinen Yamaha, jolla veneen nopeus saatiin samaksi kuin spinaakerilla, tosin spinnu, jota pystyimme käyttämään muutaman kerran tuulen “yltyessä”, oli paljon mukavampi ja hilaisempi. Mutta minkäs teet kun ei tuullut, pakko
oli ajaa koneella. Yhtenä lisänä suomessa purjehtimiseen verrattuna oli vuorovesivirtaus, joka oli hyvä ottaa huomioon. Seilasimme 8 päivän aikana Phuketin lahden ympäri, mahtui reitille jopa erittäin kapea reitti magrove metsän läpi. Koska olimme päättäneet olla sukeltamatta tällä purjehdusosuudella, vedelliseksi aktiviteetiksi muodostui uiminen ja snorklailu.

1. päivä 11.1.2006)

Kuljetus Hotellista (Karon Beach) Chalong nimiseen kaupunkiin. Tapaamispaikaksi veneen vuokraajan kanssa olimme sopineet Jimmys Lighthous -nimisen ravintolan, joka oli aivan rannassa. Alueella ei ollut varsinaisia laitureita veneille, vaan ne olivat kaikki ankkurissa satama-alueella. Veneeseen kuuluva kumivene olisi siis ainoa keino päästä veneeseen.

Chalong Pier (800 metriä pitkä korkea laituri) on varattu vain kaupallisille aluksille, mm. suurille sukellustukialuksille, joilla tehdää liveboard tyylisiä reissuja. Laituilla toimii kumipyörillä toimiva juna, joka kuljettaa ihmisiä ja painavampia tavaroita maksua vastaan.

Saatiin vene noin klo 12. käytiin alueen kartat ja ankkurointipaikat läpi. Veneen tsekkaus ja kaupoissa käynti. Wolgang kauhisteli alkoholin määrää. Illalla olimme valmiita lähtemään ja siirryimme lähtösataman lähellä olevalle viereiselle lahdelle, juuri ennen auringon laskua. Iltauinti. Lähtö oli Chalong Bay.tä.

2. päivä (12.1.2006)

Lähdimme aamupalan ja -uinnin jälkeen Chalong lahden niemi (Cape Panwa) kiertäen kohti etelää, Phuketin lahden perää, jossa olisi suuret magrovemetsäalueet. Veneen vuokraaja oli varoittanut Panwa:n niemen kohdalla olevasta ristiaallokosta ja varsin epämukavaksi se osoittautuikin, allokko hakkasi ikävästi veneen ponttoonien välisen “sillan” pohjaan. Jouduimme kulkemaan vastavirtaan (laskuvesi) sekä vastatuuleen, joten matkamme eteni 9,9 hv:n peltigenoan työntämänä. Olimme aiotulla yöpymispaikalla (Phang Nga -kansallispuiston alueella, Koh Hong saariryhmä) noin 15 mpk:n matkanteon jälkeen klo 16:30. Yöpaikka N08 13,422′ E98 30,110′. Vesi oli aivan mutaista ja näyvyys oli alle metrin.

3. päivä (13.1.2006)

Lähtö aamupalan jälkeen klo 8:30. Pääsimme “jokiristeilylle” eli etenimme mangrovemetsän keskelle muodostuneisiin kapeisiin kanaviin. Pysähdyimme noin 15 mpk:n peltigenoavetoisen ajamisen jälkeen klo 11 paikkaan, jossa oli vuoren läpi menevä tunneli, jossa oli paljon tippukiviä. Tutustuimme kumiveneellä alueeseen ja uimme. Jatkoimme mangrovemetsän läpi kulkuväylän koko ajan muuttuessa kapeammaksi. Väylä oli kapeimillaan noin 20 m (katamaraanimme leveys oli noin 7 m).

Ajettiin James Bondin saaren ohi.

Käytiin kalastajakylässä lounaalla.

Tällä matkalla pääsimme jo hiukan purjehtimaan, jopa spinnulla.

Olimme perillä aikomallamme paikalla klo 17:45. Koska pohja oli jyrkkää kalliopohjaa, tarttui veneen bruce -tyyppinen ankkuri vasta seitsämännen yrittämän jälkeen neljännelle yrityspaikalle, joka oli Ko Yao Noi:n pohjoiskärjessä olevan lahden suu (N08 11,033′ E98 37,547′) noin 40 mpk:n
päivämatkan päätteeksi. Muut yrittämämme paikat olivat mm. Ko Ku DU Noi ja Ko Ku Du Yai välinen salmi ja kyseisten saarien ympäristö. Tällä alueella vesi alkoi hiukan jo kirkastumaan, mutta snorklaamaan ei vielä kannattanut mennä.

4. päivä (14.1.)

Lähtö aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen klo 8:30. Pysähdyttiin matkalla Ko Hongin edustalla uimaan, jossa vesi oli jo huomattavasti kirkastunut. olimmekin päässeet jo Phuketin lahden pohjukasta pois. Phuketin lahden pohjukka on erittäin matala (muutamia metrejä laajalta alueelta) ja sinen laskee joki,
joka tuo mutaa mukanaan.

Kävimme tutussa Ao Nang:in kylässä (katso matka Thaimaaseen 2005), jossa söimme lounaan, jätimme roskat ja täydensimme veneen varastoja kaupoissa (mm. rommia 5 litraa). tietysti myös uimme ja naiset kävivät hieronnassa.
Ajoimme läheiselle saarelle sen hiekkarannan edustalle, jonne laskimme ankkurin klo 17:45 (N07 57,593′ E98 48,519′). Veden lämpötila oli 28 astetta, ilman olessa 33 asteen paikkeilla varjossa (pävällä).

Nyt kannatti jo snorklata, vesi oli huomattavan kirkasta ja pohjassa oli paljon värejä. Vesi oli 28 asteista ja ilma vielä klo 21 oli 30 astetta.

Auringon laskiessa saaressa alkoi hirveä meteli. Suuret lepakkoparvet lähtivät saaresta kohti manteretta suurina parvina. Näkyä voisi kuvata: aivan kuin pienestä reiästä olisi tullut kymmeniä tuhansia lintuja leviten laajalle alueelle lentäen leveänä rintamana kohti mannerta. Näky oli aivan samanlainen kuin joskus olen nähnyt Aku Ankassa piirretyn.

Päivämatka oli noin 25 mpk.

5. päivä (15.1.)

Tänään nukuttiinkin todella pitkään (herättiin 7:30), koska olimme valmiita lähtemään aamutoimien jälkeen vasta klo 9:30. Suuntana oli Phi Phi saari jota pystyimme lähestymään välillä jopa purjehtien. Perillä Phi Phi saarella snorklasimme sen pojoispuolella olevan lahden suun hiekkarannalla, jonne pääsee vain veneellä. Lounaalle menimme Phi Phi saarten keskustaan (ravintolassa “vesimerkki”). Laskuvesi tuli lounana aikana ja kannoimme kumivenettä noin 100 metriä, kunnes se taas oli vedessä.

Illalla menimme May Bay:lle, jonne laskimme ankkurin. Päivän aikana olimme edenneet noin 25 mpk. Auringon laskiessa menimme autioituneelle hiekkarannalle kävelemään. Kävelyretki laajeni myös viidakkoon. Istuimme auringon laskun jälkeen nousuveden aikana hiekkarannassa veden rajassa
kuun valossa. Vesi oli 28 asettta ja ilma 33.

May Bay on Koh Pharay Nak:in länsipuolella oleva suojainen lahti, jolla syvyys on 4 m. Hiekkaranta on todella matala, laskuveden aikaan, jopa kumiveneellä on vaikea mennä rantaan.

6. päivä (16.1.)

Heräsimme klo 8. Aamupala ja snorklausta. Pohjassa paljon värikkäitä kaloja ja korallia, alue on suosittu kohde tuoda turisteja suuriakin massoja snorklamaan. Aamun mittaan alueella oli erittäin kova tunku kuin suuret alukset toivat satoja turisteja snorklaamaan. Lisäksi alueella seikkailli snorklaavien turistien seassa paljon pikaveneitä (jopa n. 14 metrisiä). Luonollisesti ne ajoivat plaanausnoputta osin jopa snorklaajien seassa. Aika hurjan näköistä ja vaarallista. Selvivi myös miksi kalat kerjäsivät ruokaa, standardina tuntuu olevan se, että leipää heitetään mereen kalolle, kun turistit menivät snorklaamaan.

Seija yritti tiskata, mutta kalat häiritsivät ja kerjäsivät ruokaa.

Lähdimme klo 10:40 ja menimme Phi Phi:n eteläpuolella olevalle Bida Nok (???????) nimiselle saarelle viettämään päivää ja snorklaamaan (N07 39,257′ E98 45,962′) noin 3 mpk:n matkan päähän May Bay:ltä.

Snorkalausta, hieno pohja (kallioita) ja paljon kaloja, isojakin. Alueella paljon sukeltajia. Värejä. Näkyvys noin 10…15 m. Pinnasta näki noin 30 m syvyyteen.

Vesi +28 ja ilma +32.

Söimme lounaan.

Menimme yöksi Koh Phray Nak:in eteläkrkeen (Losama Bay), jossa kiinnitimme
luonnonpuiston (National Park) toimesta tuotuun poijuun. Syvyys oli noin 4 m
paikassa (N07 50,462′ E98 46,068′). Päivän aikana olimme kulkeneet yhteensä vain 5,4 mpk.

7. päivä (17.1.)

Aamupalan ja aamu-uinnin ja snorkaluksen jälkeen lähdimme klo 9:45. Snorklatessa löysimme jonkin verran hylyn kappaleita ja turistiveneissä olevia ruuan tarjoilutelineitä, todennäköisesti vuoden takaisien tsunamin jäljiltä. Alueen koralleissa näkyi edelleen vaurioita, mutta uutta korallia kasvaa nopeasti.

Matkalla seuraavaa kohdetta jouduimme delfiinien hyökkäyksen kohteeksi lähellä Ko Kai:ta, jossa pysähtyisimme snorklaamaan ja uimaan. Veneemme ympärillä pyöri 3-5 delfiiniä, yksi hyppi veneemme edessä ponttoneiden välissä. Snorkalus ja uintipaikka, Ko Kai:n eteläpuoli (N07 44,666′ E98 36,866′),
saavutettiin klo 12:10 12 mpk:n matkanteon jälkeen.

Yritimme käydä lounaalla xxxx saarella, jossa oli tasokas hotelli. “Saari” oli kiinni.

Laskimme ankkurin Racha Yai:n itä-puolen lahdelle (N07 36,481′ E98 21,909′) klo 17 aikoihin, kuljettuamme päivän aikana 36 mpk. Syötiin illallinen kalliin hotellin kalliissa ravintolassa. Iltaa vietimme hiekkarannalla olevassa beach-ravintolassa, jossa regee musiikki soi ja henkilökunta oli selvästi Karibialta. Kyseinen lahti on nimeltään Patok Bay.

8. päivä (18.1.)

Aamupala syötiin poikkeuksellisesti ravintolassa, joka oli Racha Yai:n hiekkarannalla. Kävelimme Patok Bay:ltä (Racha Yai:n länsipuoli) saaren läpi sen kaakkoispuolelle, jossa oli Konkare Bay. Täällä sijaitsi Ban Raya:n hotelli, jossa mm. Raya Divers majoittaa asiakkaitaan. Olisimme palaamassa tänne muutamine päivien päästä…

Siirryimme puolen päivän aikaan veneen kanssa Racha Yai:n itäpuolelle olevalle lähes autiolle Siam Bay:lle. Suurella hiekkarannalla oli jopa viisi muuta ihmistä.
Suojaisen lahden pohjukassa oleva hiekkaranta sijaitsee koordinaateissa
N07 36,749′ E98 33,338′. Päivän aikan olimme “edenneet” siirron yhteydessä jopa 2,3 mpk.

Päivän vietimme veneessä ja/tai hiekkarannalla uiden ja snorkalten. Auringon laskiessa menimme rannan tuntumassa olevaan ravintolaan syömään. Ravintola oli korkean ja jyrkän kallion laella ja sieltä oli hyvät näkymät. Mennessämme rantaan oli laskuvesi alhaisimmillaan, joten kumivene jäi hyvin kauaksi paikasta, jonne vesi nousee nousuveden aikana. Niinpä palatessamme pilkko pimeässä (kumiveneessä ei ollut valoa ja etsijällä oli vain LED-pohjainen otsavalo) kumiveneen luona oli vettä hiukan alle kaulan. Kumivene ja purjevene kuitenkin
löytyivät helposti, koska veneiden paikkojen linjat oli painettu mieleen valoisaan aikaan.

Kumpparin koneen potkurin tappi katkesi. Päästiin juuri ja juuri purjeveneelle, jossa vaihtotyö oli helpompi tehdä. Vaihtotyö kävi nopeasti ja haimme loput miehistöstö, jotka olivat jääneet odottamaan rantaan.

9. päivä (19.1.)

Heräsime aamulla keikkuneen yön jälkeen Siam Bayllä (Rachan itäpuoli) ja söimme aamupalan veneessä, jossa olimme viettäneet ankkurissa koko aallokkoisen yön. Päivän snorklasimme ja vietimme hiekkarannalla.
Näimme pohjassa mm. metsästävän mureenan (näin kun se söi kalan) ja Ari näki riuttahain. Söimme veneen ruokavarastoja mahdollisimman paljon lounaaksi ja lähdimme klo 13:40 takaisin kohti Phukettia peltigenoan voimin. Olimme perillä klo 16:05 Phuketin sataman puolella palauttamassa venettä (N07 48,735′ E98 23,050′) vuokraaja (www.thailandcharter.com) oli meitä vastassa. Hän kysyi onko vene kunnossa ja kaikki tavarat tallella. Vastasimme että yksi
lusikka tms. puuttui ja asia oli OK, mitään tarkistusta tms. ei tehty. Roskasäkit
kuskattiin kumpparilla rantaan ja veneen laatikoihin jäi uskomaton määrä tyhjiä
pulloja (lähinnä rommia), koska jätesäkit loppuivat emmekä saaneet niitä millään kulkemaan kumiveneellä rantaan. Mahtaa vuokraajalla olla ihmettelemistä tässä määrässä.

Matkaa olimme päivän aikana tehneet noin 16 mpk.

Koko reissun aikana 8 päivän aikana teimme noin 130 mpk:n pituisen kierroksen
Phuketin lahden ympäri.

Tutustuimme Kontiki 38 alukseen (30 jalkaisen suurempi sisaralus), ja se todettiin yhtä ahtaaksi.

Minibussikuljetus (600 bth jaettuna 6 hlö) hotellille ja menimme 3 tunnin päästä
yhdessä syömään.

Huomiotavaa purjehtiessa Thaimaassa.

  • eivät käytä kulkuvaloja, joillakin on valkoinen tai oranssi/keltainen vilkkuvalo, useat ns. “strobo” tyyllisiä.
  • eivät käytä valkoista ankkurivaloa. Jotkut käyttävät sekalaisesti joko vilkkuvaa valoa (eri värisiä) tai muuta heikkotehoista valoa.

S U K E L L U S O S U U S


Sukella ja purjehdi Thaimaassa.

Kun Suomen lyhyt kesä alkoi taittua syksyksi, ensimmäiseten syystuulten puhaltaessa, heräsi ajatus, että pitäisi taas päästä Thaimaaseen sukeltamaan. Lisäksi viime reissulla vuosi sitten kytemään jäänyt ajatus purjehtimisesta kyseisellä alueella oli myös mielessä. Aiemmista “purjehdi ja sukella” tyylisistä reissuista (lähinnä Välimerelle) oppineina nämä kaksi asiaa haluttiin
tällä kertaa pitää toisistaan erillään. Niinpä päätimme varata kolmen viikon loman, jossa purjehdittaisiin noin viikko ja sukellettaisiin pari viikkoa. Lisäksi halusimme tehdä tätä Thaimaan länsipuolen saaristossa,.

Matkan järjestelyt

Internetistä varasimme Suomalaiselta matkatoimistolta pakettimatkan Phukettiin 3 viikoksi (noin 1400 euroa). Vaikka tarkoituksenamme oli olla aivan muualla kuin Phuketissa, tuli ehdottomasti halvimmaksi ottaa pakettimatkaan kuuluva hotelli myös Phuketista. Lisäksi tämä hotellihuone oli hyvä varasto, jossa esim. säilytimme sukellusvarusteita kun oilimme purjehtimassa. Internetin välityksellä saimme varattua purjeveneeksi 30 jalkaisen katamaraanin (veneen hinta noin 420
euroa / päivä, joka jakautuisi 6 henkilölle) 8 päiväksi. Lisäksi varasimme sukellusosuudelle majoitukset sekä Phi Phi ja Racha Yai saarille, joissa siis aikoisimme sukeltaa. Phi Phi saarien osalta emme olleet etukäteen yhteydessä mihinkään sukelluskeskukseen, vaan tutkisimme tilanteen paikan päällä,
koska tarjontaa oli runsaasti. Tämä olikin hyvä ratkaisu, koska aivan hotellimme vieressä oli hyvätasoinen sukelluskeskus (eurooppalaiset Divemasterit), joten matka bungalovista sukelluskeskukseen oli vain noin 100 metriä.
Tätä emme olisi saaneet tietää Internetin kautta. Lisäksi selvitin Finnairilta, paljonko sukellusvarusteiden kuljetus maksaa lomalennoilla, kun painoraja tulee täyteen jo muista tavaroista. Maksamalla yhteensä 70 euroa meno-paluun osalta, saa ottaa sukellusvälineitä painorajatta (vaikka pullon ja painovyön!) lomalennolle mukaan. Tämä on hyvä lisäpalvelu Finnairin lomalennoilla.

x.1.2006

Taas oli yksi puuduttava 12 tunnin lento takana, jossa oli yksi välilasku 8 tunnin kohdalla. Finnairin Boing 757 lomalentokoneessa on muten jalkatilaa paljon vähemmän, kuin samaisen yhtiön konessa Ouluun.

x-x.1.2006

8 päivän purjehdusreissu kahvelipurjeisella katamariinilla tehtiin tuulen puuttuessa lähinnä peltigenoavetoisesti, eli 9,9 hv:n nelitahtinen Yamahalla, jolla veneen nopeus saatiin samaksi kuin spinaakerilla kevyessä myötätuulessa, tosin tämä spinnu, jota pystyimme käyttämään vain muutaman kerran tuulen
“yltyessä” riittävästi, oli paljon mukavampi ja hilaisempi. Mutta minkäs teet kun ei tuullut, oli pakko ajaa koneella. Yhtenä lisänä suomessa purjehtimiseen verrattuna oli vuorovesivirtaukset, jotka on hyvä ottaa huomioon.
Kahdeksan päivän purjehdusosuus Phuketin lahden ympäri, johon mahtui jopa erittäin kapea reitti magrove metsän läpi, oli pituudeltaan n. 130 mpk ja kesti aivan liian vähän aikaa, mutta onneksi lomamme jatkui vielä sukeltamisen merkeissä. Koska olimme päättäneet olla sukeltamatta tällä purjehdusosuudella, vedelliseksi aktiviteetiksi muodostui uiminen ja snorklailu, jota harrastettiin aktiivisesti.

S U K E L L U S O S U U S


20.1.2006 (perjantai)

Herästys aamulla ja aamupalaksi edellisenä iltana ostettua jughurtia. Menimme
paikallisella “bussilla” Phuket Cityyn (entinen Phuket Town). Bussimatka maksoi 25 bth / henkilö, eli noin 50 snt. “Bussissa” ei ollut selvästikään synkronoitua ykkösvaihdetta, koska kun se jyrkimmässä ylämäessa joutui koneen hyytyessä kakkosella vaihtamaan ykköselle, “bussi” jouduttiin pysäyttämään. Bussithan ovat avolavapakuja.

Kun olimme päässeet mäen päälle, bussi pysähtyi jonkun pesulan edustalle ja kuski kävi kyseisessä firmassa. Lyhyen ajon jälkeen bussi kaarsi huoltoaseman pihalle, jossa kuski tankkasi naftaa “jopa” 120 bathilla, eli huimat 6,7 litraa. Tapana ei ole näköjään ajaa tankit täynnä.

Phuket Cityssä hyppäsimme Tuk-Tuk:iin (sellainen mini-vani, joku Suzuki, jossa oli avolavalalla penkit ja katto). Kuski ehdotti, että hän voisi viedä meidät 20 bth:n korvausta vastaan matkatoimistoon, jossa myydään laivalippuja Phi Phi saarille. Lisäksi hän kuskaisi mietä niihin ostospaikkoihin, joihin haluaismme mennä. Kävisimme vain jossain kuskin ehdottamassa liikkeessä ensin.

Tämä kuskin ehdottama liike oli joku todella suuri ja pramea jalokiviliike. Ei tehnyt mieli mennä sinne sisään lomavaatteissa (sortsit ja t-paita), mutta kuski kertoi, että hän saisi siitä leiman. Näin ollen kävimme sitten sisällä luomassa pikaisen silmäyksen mitä erillaisimpiin koruihin. Emme osatneet mitään, pystyimme siis vastustelemaan “pakkomyyntiä”, joka tosin oli aika vaikeaa. Kuski sai leimansa ja vei meidät tuntemaansa matkatoimistoon. Matkatoimistoissa (ja kaikissa turisteille palveluja tarjoavilla) kannattaa
tarkistaa, että niillä on turistiviranomaisten antama tunnusnumero.

Matkatoimistossa ostaessamme lauttalippuja Phi Phi saarile myyjä kysyi missä
hotellissa asuisimme. Lauttalippujen hintaan näet kuului myös nouto hotellilta ja
kuljetu rantaan. Koska ostimme meno-paluu lipun (paluu oli avoin), myös kuljetus lauttarannasta hotellille kuului hintaan. Kaikki helposti yhdestä paikasta ja vielä halvalla, laivaliput taksikuljetuksineen maksoivat 850 bth / henkilö)

Paikallisessa ostoskeskuksessa söimme myöhäisen aamupalan ja lounaan (eli brunssin). Kaksi ruokaa juomineen (kokis ja jäätee) maksoivat yhteensä huimat 95 bathia (noin 2 euroa), listan kalleimmasta päästä otettuna.

Ostimme kyseisestä “luksustavaratalosta” (Stockmann:in tyylinen tavaratalo) Linnea II:een uuden melamiinisen ruokailuastiaston, joka maksoi vain murto-osan siitä, mitä se maksaa suomessa (vain noin 1/6 osan suomen hinnoista). Laadukkaat T-paidat masoivat 3 euroa, läpsyttimet jalkaan noin 5 euroa ja kolmet alushousut miehelle 2 euroa. Rantabulevardilla turistirysissä vastaavat tuotteet (tosin heikompi laatuiset) olisivat maksaneet huomattavasti
enemmän, joten sieltä ei kannata ostaa.

Taksi Phuket Citystä hotellile (Karon Beach, Karon Village, matka kestää noin 20 minuuttia) maksoi tiukan tinkimisen jälkeen 270 bth (noin 5 euroa), normaalihinnan ollessa 500 bth (noin 10 euroa). Tosin jälleen jouduimme käymään jossain suuressa ja prameassa jalokivikaupassa, jossa myytiin luksuskoruja. Kuski sai leimansa ja matkamme kohti hotellia jatkui. Ensi kerralla
tosin maksaisimme suosiolla hiukan enemmän siitä, että pääsemme suoraan kohteseen.

Karon beachilla haimme pyykit pesulasta (3 kg pyykkiä maksoi 40 bth eli alle euron). Tässä vaiheessa kannatti muistaa, millaista pyykkiä oli vienyt, koska suuresta pyykkipussikasasta piti valita oma pyykkipussi. Yllätykseksi kaikki vaateet tuntuivat olevan tallella.

Illalla auringon laskiessa kävelimme Karon Beachin keskustaan (matka noin 1 km). Matkalla keskustaan söimme taas katukeittiössä välipalaksi grilliruokaa, eli mm. grillattuja vartaita. Keskustassa kävelimme Karonin hiekkarannan läpi (noin 3 km) ja tavattiin sovitussa paikassa muut purjehdusseurueestamme ja menimme syömään.

Tutkimme Buffalo Steak Housen listaa, koska suomalaiset oppaat sitä suosittelevat. Kallis, enemmän eurooppalaisen menu ja ruoka ei ole kuulema edes hyvää (sanoivat muut asiakkaat). Suosi siis Thaimaalaisia paikkoja.

Valitsemassamme Ravintolassa oli laskutusepäselvyys, joka …. Extra riisi, blody Mary:n hinta oli noussut 95 bth:sta 120 bth, ja yhtä ruokaa ei tuotu vaikka oli tilattu ja laskutettu.

Palasimme hotellille (matka max. 1 km) mahat täynnä tuk-tukilla, joka maksoi kiinteän 100 bth (2 euroa). Vertaa hintaa aiemmin mainittuihin. Tämä kiinteä 100 bth:n hintakartelli on todella kallis, oikeaa laillista ryöstöä (Ao Nangissa kiinteä maksu oli 50 bth).

Iltaa parvekkeella istuessamme ylitsemme leijui lyhtyjä. Tämä on joku itämainen tapa, jossa nelikulmaisen paperipussin alla on kynttilä (tms) ja sen lämpö nostaa kyseisen lyhdyn ilmaan. Ilta oli pilvetön ja tähdet loistivat.

21.1. (lauantai)

Heräsimme aamulla klo 7. Söimme taas aamupalaksi sitä, mitä olimme edellisen päivän illalla ostaneet lähikaupasta. Klo 7:45 oli Raya Divers nimisen suomalaisomistaman sukelluskeskuksen kanssa sopimamme nouto odottamssa hotelimme pihalla. Olimme menossa tänään sukeltamaan King Cruiser nimiselle hylylle, joka on entinen matkustaja-alus Phuketin ja Phi Phi saarten välillä. Alus on katamaraanityyppinen ja sen pituus on noin 30 m. Meidät kuljetettiin suoraan
Ray Diversin sukellustukialukselle ja lähdimme merelle. Matkalla saimme aluksella “aamiaisen” (leipää, hedelmiä, kahvia ja teetä yms), joskin tämä oli tarjolla koko reissun ajan. Virvokkeet maksoivat 30 bth / tölkki ja olut 50 bth, vesi oli ilmaista. Deko oluen jälkeen ei luonnollisesti saanut enään sukeltaa kyseisienä päivänä. Reissulla oli viisi maksavaa asiakasta ja kaksi divemasteria (Markku Oulusta ja Vesa Mikkelistä). Ostin kertakäyttöisen VA-kameran,
mutta ei sillä kunnon kuvia saanut (erittäin värittömiä). Sukellustukialuksen kipparin tärkein navigoinnin apuväline oli TV, jossa pyöri joku paikallinen saippuasarja. Kartta tai edes kompassia ei näkynyt, mutta TV:tä kippari katsoi intensiivisesti koko matkan: TV:n jatkuva katsominen on Thaimaalainen tapa, olivat ihmiset sitten töissä tai vapaalla.

King Cruisers, sukellussyvyys: xx pituus:xxx
Rautahylky, pituus 83 m. Pahasti hajonut. Kansitaso noin 20 m. Pohjaan 32m (pohjaan näki kannelta). Näkyvyys oli kohtalaisen hyvä. Potkurit olivat vielä tallessa (ainakin styyrpurin eli oikeanpuolen) ja peräsin. Kumpikin ovat yllättävän pieniä. Peräramppi eli ponttoonien välisä oleva ajoramppi oli auki. Hylky on kyllä jo hajonnut aika pahasti ja sen sisälle ei saa mennä (sortumavaara). Takakannella on nelirivinen wc-pytty. Aika kova virtaus.

Syötiin lounas (Thaimaalaista ruokaa, erillaisia lämpöastiosta. Hyvää).

Toinen dyykki tehtiin Shark Pointissa, jossa on paljon värejä. Keskellä merta on
pintaan asti ulottuva kalliomuodostelma, jonka ympärillä sukelletaan. Paljon
kaloja. Virtakohde. Kierrettiin tämä kyseinen vedenalainen ritutta.

Kolmas dyykkikohde oli Ko Kai:n saaren pohjoispuolella oleva jurkkä seinämä. Olimme olleet kyseisen saaren eteläpuolella snorklaamassa purkkarilla (päivä 7). Seinämän kolossa paljon elämää, murenoita, rapuja ja “luola” eli paikallisella sanastolla “hong”.

Palattuamme jätimme varusteet kuivumaan Rayan “Phuketin” (eli Chalong:in) toimistolle. Divemaster lupasi huuhdella ne makealla vedellä, mikä olikin tapahtunut. Palasimme hotellille noin 17:30.

Syömmään menimme noin klo 19:30 auringon laskun jälkeen. Eturuoka + pääruoka (Curry kana) + aperatiivi (tequila: 150 bth) ja olut maksoivat yhteensä 300 bth / henkilö, eli noin 6 eurolla sai todella paljon. Nukkumaan pääsimme klo 22.

22.1. (sunnuntai)

Heräsimme klo 7 ja söimme taas jääkaapista itse hankitun aamiaisen. Olisimme tänään lähdössä Racha Yai:n saarelle. Kesken aamupalan joku tuli koputtamaan ovelle. Noutomme olisi hiukan myöhässä, klo 8:15 luvattu nouto tulisi vasta 8:30. Siis mitä! tuli kertomaan 15 minuutin myöhästymisestä aamulla. Todella hyvää palvelua.

Nouto tuli ja operaattori olikin Racha Prinsess Cruisers. Olimme sopineet edellisenä päivänä, että jätämme sukellustavarat Rachan toimistoon jossa ne huuhdellaan ja noudamme ne aamulla. Kuljettaja ajoi suoraan rantaan (ei ymmärtänyt englantia), jossa n. 20 kuljetettavaa turistia odotteli meitä. Selvitime asian ja lähdimme Rayan toimistolle hakemaan tavaroita. Toimiston ovi oli kiinni, mutta varustehuollon (jonne tavarat jätimme) ovi oli auki, mutta
kukaan ei ollut paikalla. Meidän tavaroita ei löytynyt. Arvelin, että ne olisvat jo
matkalla Rachalle Raya Diversin toimesta, vaikka näin ei oltu sovittu. Selvisi myöhemmin perillä, että näin oli kuitenkin tapahtunut. Hyvää palvelua, varsinkin jos olismme siitä tienneet, mutta onhan meilläkin aivot jolla päätellä tapahtunut.

Rachan saarelle menimme pikaveneellä (3 kpl 200 hv:n konetta, vene kulki GPS:n mukaan 35 solmua). Perillä Rachalla saimme mini traktorilla kuljetuksen rannasta (Siam Bay) meidän bungaloville, joka oli Konkare Bay.ssä. Tutustuimme aamupäivän (3-4 tuntia) alueeseen ja sovimme paikallisen
Raya Diverisin “toimiston” kanssa tulevasta vapaasta ohjelmasta. Palasimme Siam Bay:lle jossa itse sukellustoiminta lähtisi ja laitoimme varusteemme kuntoon.

Iltapäivällä menimme saaren länsipuolelle sukeltamaan “Bouder City” nimiselle kohteelle. Divemaster sukelsi aika hirveällä vauhdilla ja juuri mitään ei ehtinyt näkemään, saati ehtinyt jäämään kuvaamaan mitään. Muutkin sukeltajat valittivat samaa, varsinkin toinen kuvaaja.

Rantaan päästyämme laitoimme kamat kuivumaan huuhtelun jälkeen ja menimme syömään hotellimme ravintolaan vasta auringon laskun jälkeen noin klo 20. Sähköt bungaloviin olivat joka päivä poikki klo 8-18 välisen ajan, jolloin ilmastointikaan ei toimisi. Mutta eihän siellä kukaan päivisin ollutkaan. Ilta oli pilvetön ja tähdet loistivat taivaalla, heinäsirkat pitivät omaa konserttiaan.

Huoneessamme oli pari ylimääräistä asukasta, gekkoa. Toinen asusteli vaatekaapissa ja toinen pesuhuoneessa. Niistä ei ollut muuta vaivaa kuin se, että ne alkoivat komminikoimaan keskenään kimeällä äänellä aina auringon nousun aikoihin. Tämä Gekkojen aamukonsertti toimi liiankin hyvänä herätyskellona.

Gekko on erittäin yleinen eläin Thaimaassa, ja se löytää helposti tiensä rakennusten sisälle. Gekko on täysin vaaraton eläin ja käytännössä siitä ei tarvitse välittää. Kuitenkin useat tursitit pelkäävät Gekkoa ja auloissa kuulee usein lauseen “There is animal in my room”, jolla turistit yrittävät saada paikalliset hätistämään Gekon ulos huoneestaan. Paikallisten uskomuksen mukaan Gekko talossa tuo onnea, joten kannattaa vain mukautua paikalliseen kulttuuriin.

23.1. (maanantai)

Heräsimme klo 8 ja menimme aamupalalle, joka maksoi jopa 150 bth eli oli todella kallis. Ilma huoneessamme tuntui hiukan viileältä, vaikka se puhelimen lämpömittarin mukaan 27 astetta. Ulkona oli heti aamusta 31 astetta.
Klo 8.00 ilmastointilaite lopetti toimintansa, koska sähköt kytkettiin pois päältä. Matkaseuralaiseni pelkäsi hiukan huoneessamme asustavia Gekkoja (onko sellainen kassissa, vaatekaapissa yms.).

Lähdimme aamupalan jälkeen Racha Yai:n pääbeachille, missä siis Raya Diversin “toimisto” sijaitsee. Lähdimme Long Tail boatilla eli lonkkarilla (pitkähäntävene) sukeltamaan. Lähtö tapahtui tyypilliseen tapaan
siten, että kahlasimme veneelle ja nostimme tavarat ja itsemme kyytin. Aamun kohde oli Konkare Bay, joka sijaitsi aivan bungalowimme edustalla. Kohteessa oli useita muita sukellustukialuksia, joten siellä oli pienoinen ryysis.
Mutta veneemme 7 sukeltajaa, joista kaksi olivat divemastereita, pysyivät yhdessä ryhmässä eikä kukaan eksynyt muihin ryhmiin, jotka sukelsivat vastavirtaan meitä vastaan. Me siis teimme ns. myötävirtasukelluksen, eli
virta vie leppoisalla nopeudella ohi kohteessa olevien “hirvensarvikorallien” (Stag , joita oli todella paljon. Sukelluskohteelle onkin annettu kuvaava nimi, Stag reef. Kohteessa oli jo selvästi näkyvissä Tsunamin tuhoaman kasvuston tilalla uutta kasvustoa, joiden seassa oli paljon vaarallisiakin todella isoja Triger Fishejä. Vaikka etsinnöistä huolimatta emme nähneet tällä kertaa yhtään pipefishiä, on tämä kohde mielestäni useamman sukelluksen arvoinen.

Lounaan jälkeen lähdimme iltapäivällä klo 14 sukelatamaan Racha Yai:n eteläpuolella olevalle pienelle Racha Noi:n ulkosaarelle. Racha Noi:lle pääsee harvoin, vain muutamina päivinä kuukaudessa, lähinnä voimakkaiden
vuorovesivirtausten takia. Kohde, jolle oli annettu nimi Hobit, sijaitsi saaren länsipuolella, eli Andamaanien merellä. Matka lonkkarilla 9 solmun nopeudella kesti 45 minuuttia, eli matkaa tehtiin 7 mpk. Kohteessa oli upea vedenalainen
“terassi” sekä kalliojyrkänne, jossa oli lukuisa määrä läpiuintimahdollisuuksia ja paljon komeita viuhkakoralleja. Pintaan päästyämme havaitsimme, että lonkkarimme on meistä hyvin kaukana ulkomeren suuntaan, ja kuljettajallamme
oli moottorin polttoaineen syöttöjärjestelmän korjaustauko, joten uintimatkasta veneelle tuli pitkä (useita satoje metrejä), mutta onneksi se oli myötävirtaan. Kuskin korjatessa moottoria Divemasterimme yritti soittaa GSM puhelimella
noutoa ja hinausapua, mutta eipä alueella tietenkään ollut kenttää, joten ainoa keino oli saada moottori kuntoon ennen pimeän tuloa (ajelehdimme hitaasti kohti ulkomerta vuorovesivirran mukana). Kun moottori lopulta saatiin käyntiin,
pääsimme onnelisesti takaisin sukelluskeskukseen klo 17.30, eli juuri ennen pimeän tuloa, yhtä kokemusta ja seikkailua rikkaampana.

Söimme illallisen beachillä, sukelluskeskuksen vieressä olevassa ravintolassa. Ruoka täälläkin oli Thaimaalaiseen hintatasoon kallis, mutta niin se kaikkialla muuallakin kyseisen pienen saaren alueella. Tosin saaren hintatasoon nähden
tämä oli jopa halpa(ateria maksoi kyseisessä paikassa noin puolet vähemmän kuin viereisen hotellin terassin ateria, 2/3 siitä, mitä meidän bungalowien terassilla ja oli hiukan kalliimpi, kuin se illallinen, mitä söimme saaren toisella
puolella näköalatasanteella purjehdusosuuden yhteydessä).

Rachalla vallitsevan rennon saarimeiningin mukaisesti emme sopineet seuraavan päivän sukelluksista mitään. Kerroimme vain, että ilmaantuisimme aamulla ja lähtisimme sukeltamaan.

Raya Diversilla oli jatkuvasti menossa useita kursseja, lähinnä Divemaster (viisi osaanottajaa) ja Open / Advanced Open water, eli sukelluksen alkeiskursseja. DM kurssilaisita havaitse, että jos haluat Divemasteriksi, sinun tulee ottaa tatuointi tai kaksi, olit sitten mies tai nainen. Ja jos olet mies, sinun tulee polttaa (ja paljon!), mutta jos olet nainen, et polta lainkaan.

Raya Divers teki paljon myös intro sukelluksia turisteille, eli turistit pääsivät kokeilemaan sukeltamista ilman kurssia.

Aurinkorasvoista. Olen palanut muutaman kerran tälläkin reissulla, ollessani auringossa. Kummalista vain, että palan juuri niistä kohtaa, joihin olen levittänyt aurinkorasvaa (suojakerroin 15). Viereiset ihonkohdat, joihin
aurinkorasvaa ei ole levinnyt, ei ole palannut.

Racha Yain:n hotelli / bungalow hintoja:

  • Raya Resort (Patok Bay:llä): 500 bth / yö
  • Raya Father (“keskellä” saarta) 600…700 bth / yö
  • Ban Raya (Konkare Bay): 1000 bth / yö.

Patok Bay on siis se “pää beach”, jolla mm. Raya Diversin toimisto ja sukelluskeskus on. Lisäksi täällä on se Philippiiniläisen omistama luksushotelli, The Racha Hotel. Konkare Bay:lta on noin 600 m kävelymatka Patok Bay:lle,
jonka voi tehdä myös traktoritaksilla.

Patok Bay:ltä pääsee myös viidakon läpi oikopolkua Konkare Bay:lle. Tämä oikopolku kulkee paikallisen “kylätaajaman” läpi, joka muodostuu alle kymmenestä majasta, jotka on kyhätty paikallisista luonnon materiaaleista. Näissä asuvien perheiden päät ovat saarella töissä.

24.1.2006 (tiistai)

Herösimme aamulla klo 8 ja huoneessamme oli jälleen kylmä, 24…26 astetta, ulkona vallitsevasta 34 asteen helteestä huolimatta. Selvästi muutamassa viikossa on tottunut lämpimään ilmaan, jolloin alle 30 astetta tuntuu viileältä.

Siirryimme taas Raya Diversin sukelluskeskukseen ja söimme aamiaisen viereisellä terassilla, jossa oli muslimiravintola. Aamupalan jälkeen lähdimme päivän ensimmäiselle sukellukselle, klo 10.30 Edellisenä päivänä piiputtanut mottori oli korjattu, käytännössä siis murtunut polttoaineputken liitin oli vaihdettu.

Aamun ensimmäinen sukellus oli jälleen Stag Horn nimisellä rinteellä. Tällä kertaa myötävirta oli hiukan kovempi kuin eilen (johtuen luonnollisesti vuorovesivirtauksen aikataulun “ryömimisestä”), joten olimme 25 min sukelluksen jälkeen paikassa, missä piti olla vasta 45 minuutin kuluttua. Pyörittiin sitten 20 minuuttia alle 10 m syvyydessä, lähes samassa
paikassa. Sukelluksen aikana virran voimakkuus vaihteli todella paljon ollen usein niin kova, että piti jopa potkia sitä vastaan, jotta ei olisi mennyt liian lujaa. Lisäksi tänään syvemmältä tuli erittäin kylmiä virtauksia, joten vesi väreili aika paljon. Sukelluksen lopuksi laukaisimme vallitsevan tavan mukaan dekopoijun ja nousimme dekojen jälkeen pintaan.

Söimme lounaaksi Raya Diversin henkilökunnan yleisimmän ruokalajin, Thai Chiken Curryn (hinta 150 bth), jo tutuksi tulleen muslimiravintolan terassilla. Tämä ravintola on siitä poikkeuksellinen, että sieltä saa jopa alkoholia, mutta vastaavasti kassanhoitajan laskutaito oli tyypillinen. Ruoka meinasi maksaa 100 bth liikaa.

Iltapäivän sukellus tehtiin Maria nimiselle rautahylylle. Maria on upotettu muutamia vuosisa sitten 32 m syvyyteen koralli- ja sukelluskohteeksi. Se on 34 m pitkä ja 5 m leveä (4 m korkea) rautarunkoinen alus, jossa on ollut
kaksi moottoria. Aluksessa ei ole potkureita eikä kannen yläpuolisia rakenteita, ja kansi on auki konehuoneen kohdalta. Paapurin puoleisessa potkuritunnelissa asuu todella iso mureena, joka oli tälläkin kertaa kotona ja esittäytyi koko komeudessan. Mutta mikäpä täällä oli asuessa, kaloja kun oli ruuaksi todella paljon, myös hylyn alla. Tosin kaikki kalat eivät varmasti mureenalle kelvanneet ruuaksi, mm. leijona- ja skorpionikaloja oli kannella todella runsaasti.
Vaikka alus oli upotettu vasta muutama vuosi sitten, oli siihen kasvanut kiinni jo jonkin verran koralleja, mm viuhkakoralleja. Aluksen kannelle oli tuotu kaksi kylpyammetta, joitka oli porattu täyteen suuria reikiä. Niillä pystyi harrastamaan surfausta (tai lumilautailua) aluksen kannelta pohjaan. Hauskan näköistä puuhaa.

Illalla menimme Raya Fatheriin syömään. Se siis sijaitsee bungalowimme (Konkare Bay) ja sukelluskeskuksen (Patok Bay) puolivälissä, keskellä saarta. Söimme Hot Panin, koska sitä oli kovasti kehuttu. Aperatiiviksi tilattua
Caiproskaa ei tänään saanut, koska tarjoilijan mukaan “vodkan sekoittaja oli käymässä Phuketissa”. Miten tämä selitys sitten pitäisi otaa, itse ainakin otin sitten paikallisen viskiä, Melongia kokiksella, joka maistuu kyllä enemmänkin Karibialaiselle rommille (eli siis kynsilakan poistoaineelle). Koska ravintolassa ei tänään ollut myöskään kalaa (tarjoilijan mukaan huomenna olisi), niin varmaan Phuketissa käymässä oleva vodkan sekoittaja toimii myös siis kalastajana. Ruokailun jälkeen alkoi uni tulemaan silmään ja menimme nukkumaan noin klo 21.30.

25.1. (keskiviikko)

Aamulla edessä oli ankea herätys. Tänään olisimme lähdössä Rachan paratiisista takaisin Phuketin meteliin, kiireeseen ja ahtauteen. Maksoimme hotellin (kahdelle: 1100 bth / yö + kuljetukset 2 x 1000 bth), pakkasimme tavarat ja jätimme ne kuljetukseen.

Aamun (ja samalla päivän ainoa) sukellus tehtiin Sunset Pointille (vaihtoehtoinen paikka oli “Just a rock). Sukelluspaikassa pohjan syvyys oli 40…50 m, josta yhdessä paikassa nousee kivi / kalliomuodostelma
28…30 m syvyyteen. Sukeltaisimme tällä kalliomuodostelmalla. Ensimmäinen ankkurointi ei onnistunut eli ankkuri ei pitänyt. Toinen yritys, ja ankkuri saatiin pitämään. Suunnitelmana oli, että minä ja yksi Divemastereista menisimme ensin alas ja odottaisimme muita, ja kun kaikki olisivat koossa, aloittaisimme kalliomuodostelman kiertelyn. Suunnitelmaan tuli muutos siinä vaiheessa, kun yli 45 m syvyydessä (48 m) ankkuri tuli vastaan pohjaa pitkin laahaten. Koin jonkin asteisen Deja-vu elämyksen. Samanlainen tilanne (sama syvyys, ankkuri tulee vauhdilla vastaan pohjaa laahaten) on tapahtunut muutaman kerran ennenkin, joskin näkyvyys on ollut 20 metrin sijaan vain muutama metri, Suomessa siis. Ankkuri oli siis irronnut ja se rekasi ja ennen kuin ehdimme ottamaan köydestä kiinni, ankkuri oli poistunut vauhdilla takaoikealle kadoten näkyvistä. Lähdimme potkimaan suuntaan 30 astetta, toivoen löytävämme kalliomuodostelman jonkin matkan päästä, mutta vastavirran takia eteneminen oli hidasta. Niinpä keskeytimme sukelluksen ja nousimme pintaan tehtyämme deep stopit ja riittävät dekot. Pinnalla oli edelleen kohtalainen aallokko, mutta tuuli oli yltynyt ja kuljetti venettä mukanaan meistä posi päin (luonnollisesti sukeltamaton veneen kuljettaja oli pintamiehenä edelleen veneessä). Hetken kuluttua vene tuli noutamaan meidät, kun muutkin sukeltajat olivat nousset pintaan.

Söimme lounaan hiekkarannan toisessa (pohjoisessa) päässä olevassa ravintolassa inkiväärikanaa (120 bth) ja masala Curryä, jotka olivat hyviä.

Hotellin sekoilua lähtöpaikasta takaisin Phukettiin. Lopulta lähdimme hotellin omalla veneellä sen omalta rannalta. Veneessä oli “vain” yksi 220 hv:n moottori. Tällä matkalla oli isohko vastaaallokko, koska tuuli oli yltynyt edellisenä päivänä. Ruotsalaistyttö itki koko matkan.

Phuketissa pesimme varsuteemme makealla vedellä ja laitoimme ne roikkumaan hotellin parekkeen kaiteille (2 kerros).

Menimme syömään pihvit tanskalaiseen ravintolaan, koska ajattelimme vaihtelun thai ruualle virkistävä. Mutta ei, annos oli surkea, siitä tuli mieleeni lähinnä Esson baarin ruoka. En enään ikinä syä Thaimaassa muuta kuin thai ruokaa.

Haimme kaupasta aamiaistarvikkeet ja menimme nukkumaan noin klo 22.

26.1.2006 (torstai)

Herätys Karon Village hotelissa Phuketissa klo 8.30. Söimme illalla ostamamme aamupalan (leipää, tonnikalaa, juustoa ja mehua) ja pakkasimme matkatavaramme uudestaan, olimme lähdössä 3 yöksi Phi Phi saarille. Noutomme, jonka olimme siis sopineet Phuket Cityssä siinä “syrjäisessä” matkatoimistossa, olisi tulossa hakemaan meitä klo 9.00. Matkakumppanini alkoi hermoilemaan jo muutaman minuutin yli, että meille olisi tehty oharit, sen verran tarkaan kaikki aikataulut oli tähän mennessä toimieet (ja muista se ilmoitus 15 min myöhästymisestä). Mutta klo 9.14 kaarsi pikkubussi hotelimme pihaan ja matka Phuket Cityn satamaan, Rasada Harbouriin, alkoi. Matka kesti 50 minuuttia ja haimme sen aikana lisää matkustajia kolmesta eri hotellista.

Nousimme Rayal Fern Co LTD:n nopeaan matkustaja-alukseen, johon mahtui 520 matkustajaa. Aluksessa oli alustodistuksen mukaan 10 hengen miehistö. Näille aluksille voi ostaa avoimen lipun, eli päätämme vasta Phi Phi saarilla koska palaamme aluksella Phukettiin.

Kyseinen yhtiö operoi aluksia Phuketin lahdella reiteillä: Phi Phi – Phuket, Krabi Lanta, Ao Nang
Ko Lanta – Krabi
Krabi – Phi Phi
Phuket Ao Nang
Ao Nang – Lanta

Liput maksoivat 850 bth (meno-paluu / henkilö) sisältäen minibussikuljetukset satman ja hotellin välillä.

Phi Phi saaren laiturilla meitä (ja muita tursiteja) vastassa oli suuri joukko “kantajia”. Phi Phi saarella ei ollut moottorikäyttöisiä ajonevuja (muutamia kaivureita lukuunottamatta), joten kanatjilla oli mukanaan ennen Suomessa niin yleiset maitokärryt. Matkatavaramme kulkivat näin näppärästi hotelliimme, jonne oli matkaa noin 1 km. Hotellimme nimi oli Andaman Beach Resort ja voin varauksetta suositella sitä niin sijainnin kuin kaiken muunkin puolesta. Bungalowit olivat erittäin hyviä. Hinta bungalowissa kahdelle oli tosin hiukan kallis eli maksoi 1100 bth / yö (=24 euroa).

Iltapäivän aiheena oli ruokailun ja saareen tutustumisen lisäksi sukelluskeskuksen etsiminen. Tämä osoittautui erittäin helpoksi, sillä hotellimme yhteydessä oli sukelluskeskus, jonka hintataso ei poikennut muista mitenkään (1500 bth eli 32 euroa / henkilö omilla varusteilla sisältäen 2 sukellusta, lounaan ja juomavedet). Valitsimme siis tämän, Harlequin dive centerin. Kaikki alueen 15 sukelluskeskusta tuntuivat olevan pohjois-Eurooppalaisia ja luotettavia.

Sukelluskeskuksessamme kolme DM:ää (Dive master), joista yksi oli Itä-Lontoosta kotoisin oleva britti, joka oli asunnut yli 9 vuotta ulkomailla (mm. 6 vuotta Egyptissä, missä oli kuulema liian kylmä). Yhtenä DM.nä oli Skotlantilainen hento tyttö, joka oli ollut Thaimaassa noin 4 vuotta. Sisukkaasti tämä DM suoriutui myös asiakaspalveluun kuuluvasta sukellusvarusteiden nostoista veneeseen, kantamisesta yms. Kolmas keskuksen DM, joka ei toiminut meille DM:n kertaakaan, oli käsittääkseni ranskalainen nuori mies.

DIN-adaptereita ei kuulema olisi tällä hetkellä koko saarella (lähes sama tieto muissa suke-keskukissa), mutta jostain he taikoivat sellaiset aamuksi, joten pääsin sukeltamaan omilla varusteillani.

Illalla söimme suositussa Hippies Barissa, joka sijaitsi hotellimme lähellä. Ruoka oli todellinen pettymys ja tarjoilija ei osannut lainkaan englantia.

Illalla kuljimme hiekkarannalla, missä esiintyi live bandi, “tuli show” ja rannan raflat levittäytyivät hiekkarannalle, joskin nousuvesi hiukan haittasi tätä.

27.1.2006 (pe)

Herätys klo 6:45 ja sukeltamaan, olimme joutuneet varhaiseen aamuvuoroon. Hotellista saisi aamupalaa (kuuluu bungalowin hintaan) vasta klo 7.30, joten jätimme sen väliin ja turvauduimme jälleen omiin eväisiin.

PADI:in vaatimat paperityöt eli allekirjoitukset papereihin suoritettiin jo edellisenä päivänä, joten aamulla pääsimme lyhyen varusteiden ja korttien tarkistuksen sekä kohde-esittelyn jälkeen heti sukeltamaan. Ajoimme kohtalaisessa aallokossa kohti Bida Nok:ia, jossa ensimmäinen dyykki tehtäisiin siis tutussa kohteessa.

Aluksi DM:t olivat hyvin “paapovia” ja yrittivät ehdottaa, että menisin ensin veteen (kun ovat auttaneet minua) ja sitten pukevat varusteet ja tulevat perässä. Ehdotin, että hyppäisin veteen viimeisenä juuri ennen kuin mennään pinnan alle, koska minulla on kokokasvo-osa. Ehdotus hyväksyttiin täysin eikä sen jälkeen DM:t enään paaponeet lainkaan.

Erikoista oli havaita Ranskalaisen DM:n outo tapa mennä veteen. Hän heitti varutseet laidanyli ja hyppäsi perässä. Sitten alkoi hirveä ähellys, jota toiset mahdollisesti kutsuvat varusteiden pukemiseksi. Taisi se Lontoolainenkin tehdä saman tempun.

Aamun eka dyykki siis tehtiin Bida Nok:illa (N07 39,428′ E98 46,019′), samassa paikassa jossa vuosi sitten kamerani irtosi varmistusnarusta ja nousi omia aikojaan pintaan (josta sen löysin). Olimme vedessä jo klo 8.30, muita sukeltajia ei alueella vielä ollut. Kiersimme riuttaa katselimme juuri herääviä kaloja (mm. barracudia ja todella pientä rauskua). Kun nousimme pintaan, saapuivat juuri muut sukeltajat paikalle, jolloin menimme lounaalle Losaman Bay:hin klo 9.30.

Päivän toinen sukellus tehtiin Maya Bay:n sisääntulon kalliorinteeseen, saaaren länsipuolelle. Menimme veteen jo klo 10:30. Tässä sukelluspaikassa oli paljon värejä ja elämää, koralleja, kaloja (mm. leijonakaloja) ja rapuja sekä lukuisia
läpiuinteja (tunneleita). Paikassa oli, noin 50 m päässä pystysuorasta rannasta (joka jatkui samassa asennossa pohjassa) matalikko, joka nousi pohjasta noin 8 m syvyyteen. Sen yläpuolella oli hyvä tehdä dekot. Takaisin sukelluskekuksessa
olimme ennen puoltapäivää, joten loppupäivä olisi vapaata ja menisi tutustuessa Phi Phi saareen. Tosin sitä ennen huuhdoimme varuteet ja laitoimme ne kuivumaan, ja DM piti jälkibriefingin, jossa käytiin läpi mitä kaloja yms.
näimme, kuinka pitkään sukelsimme ja kuinka syvällä kävimme. Jälkimmäisiin oli syynä se, ettei läheskään kaikilla sukeltajilla ollut laitetta, jolla he itsenäisesti olisivat voineet mitata sukellusajan ja syvyyden, vaan he luottivat täysin DM:ään.

Klo 13 lähdimme sitten tutustumaan itse saareen, pääasiassa saaren itäpuolisen lahden pohjoispuolen hiekkarantaan, joka on todella matala. Tätä lahtea kutsutaan Ton Sai Bay:ksi. Tällä lahdella muuten sijaitsee saaren satama (Ton Sai Pier), sekä huviveneille että kaupallisille aluksille. Paikassa oli ennen Tsunamia kaksi laituria, mutta Canbal Pier tuhoutui täysin eikä sitä vielä oltu rakennettu uudestaan.

Ton Sai Bay:n eteläpuoli on syvempi, pohjoispuoli (se missä on hiekkaranta) on laskuveden aikaan vain joitkin kymmeniä senttimetrejä syvä lähes puoleen väliin lahtea. Tuntuisi sieltä, että lahden eteläiseen reunaan (jossa on kaikki poijut ja veneet) on kaivettu kanava lauttoja varten.

Saaren toinen lahti (länsipuolella) on nimeltään Loh Dalum Bay, eikä siellä ole satamaa veneille. Lahti on todella matala hyvin pitkälle, mutta sen keskiviivan pohjoispuolelle on kaivettu kapea kanava, josta pääsee noin 100 m päähän rannasta. Laskudenkin aikaan kanavassa on 2-4 m syvää, kun muualla ei ole vettä kuin muutama kymmenen senttiä.

Iltapäivästä tuli siis kallio- ja hiekkarantapäivä. Vaikka aurinko paitoi pilvettömältä taivaalta, en palanut, koska en laittanut mitään tököttiä iholle. Tulipa sekin taas todistettua. Lisäksi ei ollut lainkaan niin kuuma, kun
ihohuokoiset pääsevät hengittämään.

Illalla menimme “hienoon” (paikallisen mittapuun mukaan) ravintolaan syömään illallista, jossa 800 g kala uuniperunoin maksoi 280 bth. Eli melkein saman kuin perinteisen filmirullan kehitys paperikuvineen 20 h “pikapalveluna”.

28.1.2006 (lauantai)

Heräsimme aamulla taas klo 6.45. Tästähän alkoi tulemaan jo tapa, lomalla. Söimme taas eilen ostamamme aamupalan (jughurtia, leipää, sardiineja, koska edelleenkin residenssistä saisi aamupalaa vasta klo 7.30, jolloin olisimme jo merellä matkalla sukellsukohteeseen.

Olimme varanneet eilen Hing Ding:in retken, mutta sen toteutuminen oli epävarmaa, koska ulkona oli keliä ja ilmoittautuneita oli vähän. Aamulla sitten selvisi, että kelin puolesta sinne voisi mennä, mutta koko saarelta ei saatu riittävää määrää sukeltajia, jotta reissu olisi toteutunut. Hing Ding on aivan avomerellä keskellä ei mitään. Se on pieni karikko, jonka ympärillä on syvää, joten siellä on mahdollsiuus nähdä todella isoja kaloja, kuten mm. valas hain. Pettymys oli melkoinen.

Lähdimme kuitenkin sitten paikalliselle kohteelle. Mukaan veneeseen tuli yksi sukeltaja suorittamaan viimeistä kurssisukellustaan ja joku ranskalainen, joka käytti neopreenihanskoja. Syykin selvisi, niillä oli kätevä ottaa kiinni kaikesta, mihin vain käsi yleensäkin ylsi. Sukellsukohde oli Bida .x.x.x., samassa paikassa jossa olimme viettäneet päivän purjeveneellä mm. snorklaten. Paikka näytti kuitenkin erillaiselta pohjalta katsoen, vaikka sukelluksellakin paras syvyys oli noin 8-12 m. Perusvälinen snorklatessa ei näitä korallija ja niiden lukuisia värejä kuitenkaan kunnolla nähnyt. Näimme myös kuulema erittäin harvinaisia
pikkukaloja, joiden “merkki” oli pikkurillin pää toisen käden etusormen ja peukalon välissä. Lisäksi näimme monia etanoita, pari niisä oli aivan toissaan kiinni. Sukelluksen lopussa näimme aivan vieressämme kaksi noin 1,5 m pituista riuttahaita (Black tip shark) sekä erittäin suuria Barracudia.

Päivän toinen sukellus tehtiin taas Maya Bay:n lahden suulla, lähes samassa paikassa kuin viimeksi. Pinta-aikaa edellisestä sukelluksesta oli kulunut hieman yli tunnin, joten melkoisella kiirellä sukellukset tehtiin. Tällä kertaa pohjassa ui “meitä vastaan” vastavirtaan kaksi kilpikonnaa, meidän meneessä myötävirtaan.
Harjoittelin dekossa maskin vaihdon yms. temppuja.

Olimme jälleen sukelluskeskuksessa ennen puolta päivää, jossa huuhtelimme varusteemme huolellisesti ja veimme ne bungalovin terassille kuivumaan. Emme pelänneet, että kukaan niitä varastaa bungalowin terassilta, joka on aivan hotellin uima-altaan vieressä. Sukelluskeskuksen kuivausteline ei ole yhtään sen turvallisempi, se on täälläkin saarella sijoitettu ulos aivan yleiselle alueelle. Thaimaalaiset eivät yleensä juuri varasta (varsinkaan saarilla), turistitkaan eivät todennäköisesti viitsi varastaa painavia tavaroita, joita joutuisivat turhaan kantamaan ympäriinsä. Näin saarilla, Mantereella ja Phuketin saarella tilanne on tietysi toinen.

Iltapäivällä estimme Phi Phi saaren postitoimistoa, jotta vihdoin saisimme lähetettyä postikortit. Estimme postia kartan (huono telefaxilla tehty kopion kopio) osoittamasta paikasta, mutta emme löytäneet muuta kuin tyhjiä rikkoutuneita rakennuksia. Ainoa ehjä paikka alueella oli sukelluskeskus, josta
sitten kysyimme postin sijaintia (arvelimme, että se oli muuttanut). “Näettekö tuon talon, jossa on levyt ikkunnoissa ja ovissa. Se oli ennen posti”, saimme vastaukseksi. Jaa-a, Phi Phi saarilla ei siis enään ollut postia, sitä ei oltu saatu vuodessa kuntoon.

Kävimme rannalla syömässä. Phi Phi saarilla on saatavissa lukuisia erillaisia paikallisia hampurilaisia (hinnat 40…60 bth) ja erillaisia täytettyjä patonkeja (30…50 bth) pienistä kojuista ja työntökärryistä. Ne alkoivat kuitenkin jo tökkimään, koska olimme syöneet niitä pari päivää tultuamme sukeltamasta.
Joten menimme erään hotellin ravintolaan syömään Padthaita, perinteistä kananuudellia, lounaaksi. Se maksoi 60 bth, vastaavasti kana sweet & sour maksoi 80 bth (vertaa hintoja Racha Yai:lla).

Ruuan jälkeen lähdimme Phi Phi saaren näköalapaikkaan, joka on saaren pohjoispuolen korkein kukkula. Se nousee 180 m korkeuteen ja sieltä on upeat näkymät saaren yli merelle. Ensimmäiset 60 m noustiin todella jykkiä rappusia ylös yli 30 asteen helteessä. Rappusten löytyminen oli suoranainen ihme, sillä
sinne ei ole juuri mitään opastusta ja ne alkavat erään rakennuksen “takapihalta”. Rappuset menevät jonkun hotellin rakennustyömaan läpi. Karttaa (käytössämme oli siis se huono kopion kopio, josta oli vielä tehty kopio faxin lämpöpaerille) kuitenkin kannattaa lukea ja uskoa, että tie Viewpointille alkaa sen osoittamasta
paikasta.

Rappusten jälkeen alkaa jo hieman helpottaa, kävelytie jatkuu betonipäällysteisenä hieman loivempana. Alusta asti hiki virtasi ja matkaevääksi varaamamme vesipullot tulivat tarpeeseen. Mutta perillä ylhäällä huomasimme, että kyllä tämä kannatti jopa pelkän näkymän takia. Näköalapaikassa oli hyvin hoidettu puutarha, pieni kauppa ja ravintola sekä muistolaatta Tsunamissa menehtyneen englantilaisen pojan muistolle. Viime päivinä vallinnut erittäin kostea ilma haittasi hiukan näkymää merelle, ilma oli utuinen. Lisäksi tämä kosteus hiosti, kun kävelimme jyrkkää mäkeä ylöspäin, vaikka kolmen viikon aikana jo olimme tottuneet kuumaan ilmaan ja alle 30 asteinen ilma oli kylmä. Mutta tämä kosteus toi taas “tuskan”. Kaikkiaan nousu näköalapaikalle kesti vain noin puoli tuntia, koko matka näköalapaikan huipulta bungalowillemme noin 45 min.

Näköalaretken lepäilimme bungalowissa ilmastoinnin viileydessä iltaan 20.30 saakka, jolloin lähdimme ulos syömään. Tänään oli kiinalainen uudenvuoden aatto (vuosi 2548 vaihtui vuodeksi 2549), mutta tämä ei näkynyt Phi Phi saarilla juuri mitenkään. Söimme rannalla olevassa pienessä ravintolassa puolikkaan grillatun kanan (150 bth), kanat grillattiin paikalliseen tapaan hiiligrillillä siinä kävelytien varrella. Drinkit maksoivat 130-160 bth / lasi, joten ruoka on paljon halvempaa kuin tuontialkoholi.

Ruuan jälkeen menimme ravintolaan, joka oli rakennettu puuhun. Käytänössä ravintolassa oli vain suureen puuhun (noin 4 metrin korkeuteen) laudoista rakennettu suuri taso, jossa oli japanilais-tyylinen kalustus. Alkuillasta oli nousuveden aika, joten illan aikana hiekkaranta oli kutistunut aivan minimaaliseksi ja osa rannalle tuoduista soihduista oli jäänyt “kauaksi merellle”. Mutta illalla noin klo 10 aikaan vuoroveden suunta muuttui ja alkoi laskuvesi, jolloin hiekkaranta suureni jatkuvasti. Rannalla oleville ravintoloille tämä merkitsi lisää asiakaspaikkoja, joten rannalle tuotiin paljon “kalusteita” eli lähinnä kaislamattoja, joiden ympärillä tarjoilijat pyörivät ahkerasti. Veden luovuttaessa rantaa lisää, tehtiin osasta rantaa estraadi, jossa pidettiin soihtunäytöksiä musiikin tahdissa. Lopuksi kävelimme hiekkarannalla ja menimme nukkumaan “hirveän myöhään”, eli vasta klo 24.

29.1.2006 (sunnuntai)

Aamulla heräsimme omatoimisesti ilman herätyskellon apua 8.30. Emme sukeltaisi tänään, vaan lähtisimme takaisin Phukettiin. Söimme ensimmäisen aamupalan (seisova pöytä) hotellin ravintolassa ja totesimme sen hyväksi.

Pakkasimme tavaramme ja kirjoittauduimme ulos hotellista. Tavaramme jäivät hotellin vastaanoton aulaan lapun alle, johon oli kirjoitettu lauttamme lähtöaika (ja määräsatama). Kantaja kuskaisi tavaramme “maitokärryillä” satmalaiturille. Kiersimme Phi Phi saaren “keslustan” (yksi “pääkatu”) kaikki kojut ja myymältä (ainakin katsoimme ulkoa sisälle), mutta emme löytäneet mitään järkevää, pelkkää krääsää. Kävimme noutamassa filmit kehityksestä, sillä olin ostanut vedenalaisen kertakäyttökameran. Olin päättänyt Suomesta lähtiessäni, etten tänä vuonna kuvaa sukeltaessa lainkaan, vaan nauttisin täysin vedenalaisesta luonnosta (kuvaaminen häiritsee tätä aika paljon), mutta hinku kuvata iski perillä. Niinpä investoin kertakäyttökameraan. Filmin kehitys ja paperikuvat (26 kuvaa) maksoi 240 bth eli noin 5 euroa. Mutta kuvat eivät oleet onnistuneet lainkaan, koska kertakäyttökamerassa ei ole riittäviä säätöjä, jotta mm. valkotasapainon, aukon ja ajan saisi kohdalleen. Niinpä värit puuttuivat lähes täysin.

Vietimme lopun aikaa hiekkarannalla uiden ja nauttien virvokkeita. Hiekkarannalla turisteille tarjottiin monia eri vesiurheilumuotoja, mm. veneellä vedettävää “laskuvarjoa” (900 bth), vesihiihtoa joko laudalla (wakeboard) tai perinteisillä suksilla (800 bth). Selkesäti tämä veneen perässä vedettävä laskuvarjo (patja) oli suosituin, lähtö tapahtui hiekkarannalta jonne palattiin alle 5 minuutin ajon jälkeen. Kallista lystiä, paikalliseen hintatasoon (900 bth = noin 20 euroa).

Matkatavaramme oli tuotu laiturille klo 13 aikaan, joten otimme ne kantoon ja menimme alukseen. Yksi laituri on selvästi Phi Phi saarelle liian vähän, koska aluksemme oli monen muun aluksen (mm. sukellustukialuksien) ympäröimä.
Nämä muut alukset olivat kylki-, perä ja keulakiinnittyksessä meidä alukseen ja purkivat jatkuvasti lastia, lisäksi uusia aluksia tuli jatkuvasti kiinni muihin. Lyhyen laituripätkän jakoivat 6 matkustaja-alusta ja noin 10 sukellustukialusta,
parhaimmilaan matkustaja-aluksia oli toisissaan kylkikiinnityksessä kolme kappaletta ja matkustajat hyppivät aluksesta toiseen siirtyessään laiturille / laiturilta oikeaan alukseen. Tästä johtuen aluksemme lähtöaika viivästyi
melko paljon, mutta eipä sillä ollut juuri väliä.

Paluumatka kulki Anemon reef ja Shark Pointin sukelluskohteiden vierestä. Lautamme kannelta katsellessamme huomasimme, että yksi sukeltajien dekopoiju oli usean sadan mertin päässä (jopa 0,5 mpk) sukelluskohteesta (ja
sukellustukialuksista) ajautuen kohti avomerta vuoroveden mukana. Tosin yksi sukellustukialuskista lähti viimein kohti “laivaväylälle” (eli kulkemallemme reitille) eksyneitä sukeltajia, siltä kesti yli 10 minuuttia päästä
sukeltajien luokse. Muistin aiemmalta sukellukselta, että Shark Pointilla oli usein kova virtaus, ja jos dekoa ei tehnyt matalikolla (jossa näkee pohjan ja voi olla paikallaan) vaan välivedessä, virta vie helposti mukanaan ja ajautuu nopeasti kauaksikin. Tämä on varmaan yleistä ja sukellustukialusten kapteenit ottavat
sen huomioon mm. tähystyksessä.

Matkalla laivayhtiön edustaja kävi myymässä taksipalveluja kohdesatamasta eteenpäin. Koska lippumme hintaan kuului paluukuljetus hotellille, ilmoittauduimme paluukuljetukseen. Järjestelyt toimivat erittäin hyvin.

Lähempänä Phuketia havaitsin muutaman purjeveneen purjehtimassa. Kokemukseini mukaan tämä määrä oli poikkeuksellisen suuri, mutta sitten muistin että 27-30.1. välisenä aikana oli Phuketin regatta, joka päättyisi
30.1. Phi Phi saarilla pidettäviin bileisiin. Tätä vain ei näkynyt missään, ei ainakaan purjehtijoiden toimesta.

Päästyämme takaisin Phuketin logistiikkakeskukseemme (hotelliimme), huuhdoimme taas sukellusvarusteemme huolellisesti ja laitoimme ne parvekkeelle kuivumaan. Veimme pyykit pestäviksi (40-50 bth / kilo riippuen paikasta) ja lähdimme Karoniin syömään. Oli siis kiinalainen uusi vuosi, mutta käytänössä tämä ei näkynyt missään edelleenkään.

Jouduimme odottamaan ravintolassa tilasutamme 1h 40 min. Käytännössä ehdin käydä teettämässä kuvat tunnin kuvassa odottaessamme. Tarjoilija näytti hämillään olevalta ja huolestuneela, kun poistuin ravintolasta ja hän kävi
tarkistamassa oliko pöytämme tyhjä. Ei ollut, matkaseuralaiseni oli edelleen paikalle. No, kun vihdoin saimme ruokaa se oli hyvää. Ruuan jälkeen ostimme kaupasta Bacardi Brizerit ja menimme pimeälle hiekkarannalle.

Paluu Karonin keskustasta hotelliin teimme Tuk-Tuk taksilla (sellainen pieni avolava Suzuki, johon on rakennettu turvakehikko). Tuk-Tuk maksaa 100 bth Karonin alueella. Hinta on etukäteen määrätty eikä siitä juuri voi neuvotella. 100 bth (noin 2 euroa) ei vaikuta eurooppalaisesta turistista paljolta, mutta käytännössä se on laillistettua ryöstöä. Tuk-Tuk matka kestää yleensä muutaman minuutin ja sen pituus ei yleensä ole maksimissan kuin muutaman kilometrin, jos sitäkään. Vastaavasti 30 minuuttia kestävä reilusti yli 10 km pitkä lennosta napatun taksin veloitus Phuket Cityyn on 230 bth. Tuk-Tuk Ao Nangissa maksoi vain 50 bth. Hinnat eivät ole mitenkään suhteessa toisiinsa. 100 bth:lla saa muuten katugrillistä kaksi hyvää ja isoa lihavarrasta.

Olimme huoneessamme klo 22.50, jossa Gekko oli meitä vastassa. Siis taas onnea olisi taas tiedossa.

30.1.2006 (maanantai)

Ankea herääminen aamulla liikenteen yms. meluun Phuketin Karon Beachila. Muissa paikoissa aamuisin oli aivan hiljaista, vain linnut ja Gekot hiukan metelöivät. Aamulla näimme BBC:n uutisita, että poissa ollessamme
Tarja Halonen oli valittu hyvin pienellä marginaalilla (rouze tight marginal) jatkamaan Suomen presidenttinä. Ei siis ollut yhtään hyvää syytä palata kylmään Suomeen.

Saimme vihdoin postikortteihin postimerkit ja pystyimme postittamaan kortit. Tämä tapahtui niinkin yllättävässä paikassa kuin hotellin kaupassa. Nämä kortit olivat olleet matkassamme yli 2 viikoa odottaen, että ne pääsisivät postittevaksi.

Lähdimme hotellin taksilla Phuket Cityn yhteen uuteen kauppakeskukseen, Central Festivaliin (350 bth). Taksikuski ajatteli itsekseen, että kävisimme shoppailemassa ja hän odottelisi parkkipaikalla paluukyytiä, koska hän ajoi kauppakeskuksen parkkipaikalle turvatarkastuksen läpi, jossa mm. auton alusta tarkistettiin peilillä. Sanoimme kuitenkin, ettemme tarvitse paluukyytiä, joten jäimme kyydistä ja menimme sisälle kauppakeskukseen. Söimme brunssin paikallisessa “Mc Donaldissa” eli Thai pikaruokalassa nimeltään “Yam Saap”.
Tämä on todennäköisesti valtakunnallinen “Thai tasty salads & noodels” ketju ja yksi ateria siellä maksaa noin 40-60 bth.

Minulla oli muutamia hankintoja, joita piti tehdä. Matkalla vanha digikamerani oli rikkoutunut lopullisesti, joten ostaisin uuden. Tärkeä kriteeri oli, että siihen piti saada kotelo, jotta voin kuvata sillä myös veden alla. Edelliseen rikkoutuneeseen kamerassani ei tätä koteloa saanut. Lisäksi kamerassa tuli olla
riittävä määrä manuaalisa asetuskia, sen tuli lähennellä järjestelmä kameraa. Edellisessä kamerassa oli pelkästään automatiikka, ja useinkaan se ei osannut ottaa kuvia oikein. Vähintään valotus oli aina pielessä. Elektroniikka on Thaimaassa aika halpaa, mutta merkkituotteet (mm. vaatteet) ovat tälläisessä
kauppakeskuksessa melkein samat kuin euroopassa. Ja muualta niitä ei uskaltaisi ostaa, joten ne jäivät kauppoihin. Kamera kyllä löytyi ja sen ostin. Kävimme myös toisessa läheisessä turisteille suunnatussa kauppakeskuksessa, Big C.ssä. Tämä oli enemmänkin suomalaisen City Marketin tapainen, mutta sen lisäksi täältä löyti alakerrasta useita pieniä kauppoja. Ja pieni Bilteman tyylinen
liike. Tämä kauppakeskus ei ollut aivan niin hyvä ja monipuolinen kuin edellinen “paremman luokan paikka, mutta täällä hinnat olivat hiukan halvempia, koska tarjonnassa oli muutakin kuin merkkituotteita.

GPS vastaanotinta ei Thaimaassa juurikaan tunneta, koska juuri mikään elektroniikaliike ei sellaista myynyt tai edes tuntenut. Eikä paikkallisten palkoilla mitään turhia vempeleitä ostetakkaan. Onhan kalastajat ennenkin pärjänneet ilman GPS:ää.

Lisäksi täydensimme eräässä Phuket Cityn tavaratalossa (ei näissä kauppakeskuksissa) veneen keittiön astiastoa melaaminisella täydellisellä astiastolla. Hintatasosta sen verran, että Thaimaasta (jossa nämä tehdään)
esim. lautanen maksaa euron kappale, kun se täysin sama lautanen (kuvioita myöen) Suomeen tuotuna maksaa yli 6 euroa. Kun astiastoon kuuluu yli 30 lautasta yms tarjoiluastiaa, on säästö jo merkittävä.

Phuketissa on edelleen rakennusbuumi. Tällä hetkellä se kohdentuu päätiestöön, jolla pyritään saamaan liikenneruuhkia kuriin. Mm. Chalongin liikenneympyrästä (circle) Karonin suunatan menevää päätietä levennetään. Tosin työ edistyy paikkalisen työtahdin mukaisesti, eli todella hitaasti. Kuumassa kun ei huhkita ja siestaa pidetään. Yhtäkin taloa tietyömaan vieressä oli rakennettu koko sen 3 viikoa jonka olimme olleet alueella. Työ oli edennyt 3 viikon aikana saman verran kuin Suomessa muutamassa tunnissa, eli leka-harkkojen tyylisiä tiiliä oli muurattu jopa muutamia päällekkäisiä kerroksia. Tämä levennettävä tie oli ajoittain todella ruuhkainen eikä hitaasti etenevä tietyö helpota sitä lainkaan vielä vuosiin, ainakin siltä tuo etenemisnopeus vaikuttaa..

Palasimme iltapäivästä hotellille nauttimaan huoneen ilmastoinnista ja ottamaan oieat päiväunet. Yksi loman aamupäivä oli hukattu kauppakeskuksissa, ja päätimme taas ettei enään ikinä. Mutta kyllä sitä joskus pitää käydä ostamassa vaatteita yms. hyödykkeitä, joten löydämme itsemme varmaan seuraavankin loman aikana ainakin kerran shoppailemsta, tosin turhat tavarat jää ostamatta.
Lähdimme sitten syömään jonka jälkeen vihdoin pääsimme Karon Beachin hiekkarannalle uimaan, täytyyhän sekin kerran kokea. Tosin tämä tapahtui juuri ennen auringon laskua kun ranta oli jo lähes autio, sopi meille hyvin. Auringon lasku (ranta avautui suoraan aurinkoon) oli upea. Tämän jälkeen menimme drinkeille ja pääsimme nukkumaan klo 23.

31.1.2006 (tiistai)

Heräsimme aamulal klo 9 ja söimme aamiaisesen lähiesessä skandinaavisessa ravintolassa (95 bth). Aamiaiseen kuului kahvia, pari pekonia ja munaa sekä leipää yms. Tämän jälkeen pakkasimme kuivuneet sukellusvarusteemme ja menimme ensimmäsitä kertaa hotellin uima-altaalle suorittamaan
paikaisen uinnin. Täytyyhän sekin kokea, edes kerran matkallaan. Alle 15 minuutin altaallaolon jälkeen menimme pakkaaamaan loput matkatavaramme ja raahauduimme tavaroinemme hotellin aulaan klo 11.55, jossa kirjauduimme ulos hotellista (käytännössä annoimme avaimen ja laitoimme matkatavarat aulan nurkkaan).

Lähdimme tuk-tuk:illa Karonin hiekkarannalle juomaan drinkkejä. Paikallinen, kuuluisin juoma, Mai Tai, maksoi eräässäkin rantabaarissa jopa 350 bth! Emme tilanneet (onneksi katsoimme hinnan listasta ennen totuttua tilausta), vaan otimme muuta.

Kävimme Karonin keskustassa syömässä, tilasimme kumpikin kaksi ruokalajia yhteiseksi ruuaksi. Hinta ei ollut paha ja ruoka oli tosi hyvää. Mai Tai muuten maksoi täällä vain 180 bth ja se tarjoiltiin yksilöllisessä koverretussa ananaksessa.

Ajoimme tuk-tukilla takaisin hotelille, jonka kaupassa suoritimme tax-free ostokset. Viime vuodesta muistimme, että lentokentän tax-free hintataso vastasi ryöstöä, joten ostimme kaupasta puoleen hintaan pari litraa Sang Som nimistä tummaa rommia, tai siis rommin tapaista pontikkaa. Tätä olisi mukava sitten juoda Suomessa ja muistella mennyttä matkaa kuvien kera.

Matka Phuketin kentälle hotellista lähti klo 14.30 jossa olimme perillä noin tunnin päästä. Matkatavaramme kulkeutuivat taas erillisessä kuljetuksessa, pick-upilla.

Nostimme tavaramme hihnalle ja puntari näytti taas masentavia lukemia:

  • sukellusvarustekassi 36,2 kg
  • matkalaukku 40,2 kg
  • matkaseuralaiseni laukku 6 kg

Käsimatkatavaroita ei onneksi punnittu. Meillä olisi siis taas yli 40 kg ylimääräistä painoa mukana, josta pitäisi maksaa lisämaksu.

JATKA TÄSÄTÄ………………….

Tässä hiukan hintatasoa Phuket Cityn kauppakeskuksista:

Kamera

Cannon A620 16.500 bth
VA boxi 9.400 bth

Paikalliset olut merkit

  • Shinga on OK ja juotavaa (noin 5%)
  • Chang ei ole OK, viina maistuu läpi tms. (6,4&)

Paikallinen juomavesi

  • juomavedessä, joka on pakattu mattapintaiseen litran pulloon (Jirapat Drinking water), on juomapullosta peräsiin oleva maku- ja hajuhaitta. Tämä vesipullo on kuitenkin yleisempi, koska se on hiukan halvempi. Pullo on lisäksi kierrätettävä, joten paikalliset kerääväät niitä roskiksista yms. Oikea paikka palauttaa pullo on kierrätyslaatikko, joita on ympäriinsä katujen varrella.

Vaatemerkinnät

Vaate koot on merkitty Aasialaisittain: F ja FF sekä tietenkin “one size fit all”.
F = vastaa lähinnä kokoja L, ja FF vastaa XL (tai XXL). Minun kokoiselle FF on sopiva.

Kengissä koko 18 vastaa oman jalkani kokoa, josk on 44/45 (esim. ne Flip Flopit eli läpyttimet). Koko 9 vastaa jalan kokoa 9.

Yleensä isot kengät maksavat enemmän kuin pienet, tämä korostuu rantasandaaleissa. Ja tinkiminen kannattaa aina, saa jop 50% alennuksen.

Ravintoloiden tarjoilukulttuuria

  • Mitään etu- pää ja jälkiruokakulttuuria ei yleisesti ole Thaimaassa, vaan kaikki ruuat tuodaan “kerralla” pöytään. Käytännössä ruuat tuodaan sitä mukaan kun ne valmistuvat.
  • Paikalliseen tapaan pöytään tilataan useita ruokalajeja joista sitten “napsitaan” vaan parhaat. Kaikkia mm. maustekasveja ei ole tarkoituskaan syödä, lautanen ei saakkaan olla tyhjä ruokailun jälkeen.

– Yleensä riisi pitää tilataan erikseen kaikkiin muihin paitsi nuudelli annoksiin.

Sukellus ja alupullot

  • ota painoa riittävästi, koska alu pullo alkaa kellutta tyhjentyessääm-.
  • märkkär + alupullo + ilma kulutus = painoa!

Hotelli Phi Phi:llä.

  • paljon uutta, koska Tsunami tuhosi paljon
  • Suihku (lämminvesivaraaja) on ihan uusi

Taikku veneet

  • Yamaha rules!
  • lähes kaikissa veneissä täysin uudet moottorit
  • Konkare Bay:llä Ynmarinin uusia moottoreita (muovikuorilla, työturvallinen, ei hihnat näy)
    lonkkareissa.

Hotellit / bungalowit

  • ilmastointi on ehdoton / pakollinen. Ei siksi, että se olisi mukava,
    vaan siksi, ettei vaatteita ja tavaroita saa muuten millään kuivaksi.
  • pelkä tuuletin, vaatteet jopa homehtuvat muutamassa päivässä, sillä
    kosteus ei poistu millään.

Ravintoloissa

  • tarjoilijat eivät yleensä osaa hyvin englantia.
  • tarjoilijan hymyilevä ilme ja pään nyökytys ei tarkoita “kyllä, ymmärrän”, vaan “en ymmärrä lainkaan”
  • tarjoilijat osaavat huonosti laskea. Yleensä vain yksi henkilö ravintolassa on auktorisoitu laskemaan laskua, mutta mikäli tarjoilijalle on tämä tehtävä suotu, yksinkertaisetkin laskutoimitukset tehdään laskimella tai paperille. Tarkista laskusi! Thaimaalainen ei huijaa, se ei vain osaa laskea.
  • epäselvyydet laskussa hoitaa vain kassanhoitaja takahuoneessa.
  • vain murto osa listalla olevista ruokalajeista, juomista, pirtelöistä jne on saatavilla. Suurinta osaa ei ole. Lähes poikkeuksetta joku ainesosa on loppu. Tarjoilija ei osaa sanoa muuta kuin “can’t have”. Hän ei selitä, että tietty ainesosa (esim. jäät) on loppu eikä mitään, mihin kysesitä ainetta tarvitaan,
    ole saatavilla. Käydään sitten läpi listaa ja lähes joka kohdassa kuulet “can’t have” hymyn kera.

Ban Raya

  • ei lämmintä vettä (ei lämminvesivaraajia, edes aurinko sellaisia)
  • kallis
  • hyvä ja kallis terassi/ravintola
  • sähköt bungalweissa vain klo 18.00 – 08.00.
  • vesaan pönttöön ei saa tiputtaa mitään! WC:n yläpuolella lukee:
    “Do not drop anytihing to the toilet”. Ongelma varsinkin ison hädän sattuessa.
  • vähintään matkatavarat kuljetetaan hotellin ja rannan välillä.
  • saatavana pientä 50-100 bth:n maksua vastaan traktoritaksin kuljetus

Phuket

  • hirveä melu 24 h / vrk

Racha Yai

  • linnut laulaa
  • leppoisa meiniki
  • ranta

Verkkomerkit

  • niistä ei tarvitse välittää, kunhan et aja merkin päälle. Paikalliset (jopa suuret lautat) ajavat lippujen välistä. Verkot ovat ns. pohjaverkkoja ja ne nousevat vain noin 1 m pohjasta.

Long tail boat ja valot

  • ei yleensä mitään valoja
  • ehkä oranssi / keltainen / valkoinen strobo

Mainoskylttejä Phi Phi saarella

“Pizza Napoletena”
“Over Seas Callect Call”

Autojen hinnat

  • muutamien vuosien vanha Pick Up (japsi tai jenkki) noin 49.000 bth (noin 1000 euroa)

PHUKET (koko saari)


Kauhea kiire, hirveä jatkuva meteli

RACHA YAI


Linnut laulaa, ei kiirettä.