18.1. perjantai. Cenotesukelluspäivä, Tajma Ha
Heräsimme klo 6:50 ja lähdimme seitsämän aikaan ulos hotellista aiemmin bongaamamme uuteen aamiaispaikkaan, josta sai 90 pesolla (5,4 €) seisovasta buffetista aamiaista. Tämä olikin enemmän Meksikolaistyylinen ja aamiaisena se oli parempaa ja laajempi tarjonta kuin hotellin 110 peson (6,6 €) aamiainen. Lisäksi toi vaihtelua. Aamiaispaikka oli iltaisin Brasilialainen pihvipaikka ja henkilökunta ei juurikaan osannut englantia. Ruokaa osasivat kyllä tehdä ja sehän on pääasia. Aamiaisen jälkeen lähdimem sukelluskeskukseen (5 min kävely) jossa olimme klo 7:50.
Olimme päättäneet jatkaa cenote-sukelluksin. Lisäksi halusimme divemasteriksemme ensimmäisenä päivänä olleen paikallisen Pepen. Ja tämä tietysti onnistui. Cavern sukellusten divemasterit eivät ole minkään sukelluskeksuksen palveluksessa vaan he ovat itsenäisiä yrittäjiä, joita sukelluskeskukset vain välittävät komissiota vastaan. Näin ollen voit sanoa minkä divemasterin haluat ja sopia sukelluskohteet yms. asiat suoraan divemasterin kanssa.
Mikäli haluat lukea päivän cenotesukelluksesta, niin voit tehdä sen alla olevasta linkistä. Sivu 5:
Pedro
Cenote-sukelluspuolesta kopioin tähän kuitenkin tarinan Pedrosta, koska se liittyy Jukatanin niemimaan kalkkikiviin ja viidakkoon. Ei niinkään sukellukseen.
Kauan kaun sitten eräässä viidakon kylässä asui Pedro niminen vanha mies. Pedro ontui, koska häneltä oli mennyt jalasta luu poikki ja luu oli luutunut vähän väärään asentoon. Pedro kulki viidakossa ruokaa etsien, kuten koko kylän väki. Kerran Pedro ei enää palannut takaisin kylälle eli hän katosi eikä hänestä kuultu mitään sen jälkeen.
Eräänä päivänä Pepen luolasukellusryhmä sai kyläläisiltä ilmoituksen että he olivat löytäneet uuden reiän viidakosta. Tiimi lähtikin paikalle varusteineen. Reikä oli ahdas, mutta sukeltaja, tosin ilman varusteita, saatiin laskettua köyden avulla reistä näkyvään onkaloon. Sukeltaja saavutti onkalon pohjan joka oli samanlainen kumpare missä nyt seisoimme (olimme kesken sukelluksen tuleet halliin jossa oli kuivaa maata ja katossa pieni reikä). Kumpareen ympärillä oli vettä. Kumpareen reunassa oli kuitenkin luuranko, jota sukeltaja vähän aikaa tutki ja palasi köyttä kiipeämällä takaisn maanpinnalle. Tultuaan ylös, sukeltaja keroi löydöstään kyläläiselle ja että luurangon toisen jalan luu oli luutunut väärin. Ahaa, sanoivat kyläläiset. Nyt me tiedämme minne kauan sitten kadonnut Pedro katosi. Ja tarina on kuulema tosi. Kalkkikivi kerros ei välttämättä ole paksu ja se voi murtua jopa ihmisen painosta, jolloin ihminen putoaa alla olevan cenoten onkaloon.
Tuliaisia kotiin
Illalla puoli kadenksan aikaan kävin paikallisessa Mega nimisessä isommassa kaupassa ostamassa Mexicon tuliaisia kotiin eli maustekaappiin. Lähinnä habanero ja chilimausteita, kuitiin tulostui 275 pesoa eli 16,5 €.
Syömään del Fogoniin
Iltaruoka paikallisessa muovituoliravintolassa nimeltä Taqueria El Sabrocito del Fogon. Tässä olimme ennekin käyneet ja ruoka oli hyvää. Loppulasku oli 268 pesoa (16 5) ja poistuttiin mahat täynnä hyvää ruokaa. Suositelen.