16.1. keskiviikko. Tulumin arkeologinen alue.
Heräsin taas klo 4 aikaan mutta nyt pirteänä. Luin hetken aikaa ja nukahdin onnekseni uudestaan. Heräsin taas 8:15 ja nyt tuntui väsyneeltä. Erikoista, mutta niin tuttua. Menimme johonkin alueella olevista ravintoloista syömään aamupalaa. Otin 65 pesoa maksaneen english breakfastin sen proteiinipitoisuden takia (ei tule heti nälkä), mutta annoskoko oli vähän vähäinen peilaten meidän tulevaa päiväohjelmaa. Kahvi oli hyvää mikä suomalaiseen kahviin tottuneen suussa harvinaista ulkomailla.
Miten pääsee Tulumiin?
Paikalliseen hintatasoon kalliin bussin vaihtoehtona on käyttää ns. Collectivoja. Nämä ovat ns. pikkubusseja, mutta penkkijärjestely ja matkustajamäärä poikkeavat siitä, mihin me täällä kotosuomessa olemme tottuneet. Penkit kirtävät tämän ikkunallisen pakettiauton sisätilan reunat (kyljet ja perä), tilan keskellä on seisomatilaa. Matkustajamäärää ei ei ole rajattu näissä paikallisten suosimissa Collectivoissa, joten joskus voi olla tiiviskin tunnelma. Collectivoja käyttävät myös turistit, mutta ne ovat paikallisille suosituin kuljetusmuoto työmatkoihin pitkienkin matkojen pästä keskeltä viidakkoa.
Mielummin ilmastoidulla bussilla
Lähdimme aamupalan jälkeen paikallisella bussilla (ilmastoitu) Tulumiin. Bussi lähti paikalliselta linja-autoasemalta ja lippu maksoi 66 pesoa per suunta. Bussi on helppo väline liikua, vaihtoehtona olisi ollut taksi tai aiemmin kuviltu Collectiv. Jälkimmäiset ovat siis elmää nähneitä romuja jotka näyttivät olevan lähes poikkeuksetta ylitäynnä ja pysähtelevät lähes joka kadunkulmassa, koska niihin voi hypätä kyytiin tai poistua lähes missä tahansa. Meidän ilmastoitu bussi lähti kuitenkin Play de Carmenin linja-autoasemalta ja menisi suoraan Tulumin arkeologiselle alueen kautta Tulumin linja-autoasemalle jossa sen päätepysäkki on. Eikä matka maksanut edes samaa mitä aamupala.
Bussi ajaa matkallaan myös Xcaret Park:in kautta, jossa on kaikenlaista näkemistä ja aktiviteettia kaiken ikäisille. Jonkilainen teemapuisto. Bussilipun voi ostaa joko yhdensuuntaisena tai meno-paluuna, mutta silloin pitää tietää koska palaa takaisin, koska busseihin myydään vain paikkalippuja. Paluu-lipun voi ihan hyvin ostaa myös myöhemmin esim. Tulumin arkeologisella alueelta, jossa bussifirmalla on oma lipunmyynti. Tämän reitin busseissa ei ole lipunmyyntiä enkä tiedä onko jollain muulla reitillä toisin.
Tulumin arkeologinen alue
Tulimin alueen arkeologiselle alueelle mentäessä matkalla on useita Tourist information -tiskejä. Ne voi ihan hyvin ohittaa jos tulet paikalle vain tutustuaksesi arkeologiaan, niissä kun myydään turisteille kaikenlaisia aktiviteetteja. Mutta kun kuulin taikasanat veneretki ja snorkkelointi, sukeltajasydämmeni käski pysähtyä. Otimme 350 pesoa maksaneen paketin (21 €). Paketti sisälsi sisäänpääsyn arkeologiselle alueelle (57 pesetaa), traktorivetoisen “junakuljetuksen” (750 m) portilta alueelle ja snorklausreissun merellä.
Saimme känteemme myös rannekkeen joka toimii pääsylippuna Santa Fe nimiselle hiekkarannalle, josta snorklausreissu alkaisi. Siis hei haloo. Hiostava ranneke ranteeseen beachille. Inhoan ylikaiken näitä rannekeita ja koitan vältell niitä loppuun saakka (lue esim. Egyptin reisun matkatarina vuodelta 2011 jossa leikimme hotellin johtajattaren kanssa kissaa ja koiraa johtuen rannekkeesta). Inhoan rannekkeita varsinkin kuumasa hikisessä ilmanalassa.
Junamatkan sijaan kuitenkin kävelimme arkeologisen alueen portille koska kävely tekee hyvää. Varsinkin liikaa sängyssä vietetyn ajan jälkeen. Pääsimme sentään lipumyyntijonon ohi koska meillä oli jo lippu ostettuna alueelle. Pääsymaksu alueelle olisi ollut 56 pesoa ja junamatkan olis voinut ostaa erikseen hintaan 20 pesoa, eli snorklausreissulle jäi hintaa 274 pesoa (n. 17 euroa).
Kiersimme Maija intiaanien temppelialueen. Ilma oli todella lämmin ja hiki virtasi. Alueella ei ollut suurta kansaryntäystä eli alueella oli hyvin tilaa. Valitettavasti tempeli ja sen sisäpiha oli remontissa, joten ihan jokapaikkaan ei päässyt. Hienoon paikkaan muinaiset Maijat ovat kuitenkin temppelinsä rakentaneet. Korkealla meren rannassa. Hienot näkymät. Vieno merituuli onneksi vähän vilvoitti tätä kuumaa kulttuurimatkaamme.
Temppelin alueella oli paljon myös liskoja. Ne olivat aika nopealiikkeisiä ja kuvaaminen oli vähän vaikeaa.
Temppeliltä johti jyrkät portaat alas temppelin edessä olevaan hiekkarantaan joka oli pieni ja suosittu. Temppelialueen eteläpuolella sen ulkopuolella on myös isompi hiekkaranta jossa on valkoista hiekkaa ja enemmän tilaa. Hiekkaranta on rankattu muutama vuosi sitten maailman kolmanneksi parhaaksi hiekkarannaksi (kenen toimesta?).
Kilpikonnien lisäätymisalue
Alueella on myös temppelin vieressä lähellä on hiekkaranta jossa kilpikonnat käyvät munimassa ja se alue oli suljettu, olisiko juuri nyt kilpikonnien muninta-aika. Temppeliltä hiekkarantaa kuitenkin katsoessani totesin sen todella roskaiseksi, muoviroskaa lojui todella paljon. Lienee meri tuonnut täälläkin. Ainakin Suomen saaristossa tätä merenantia on nykyisn rannat täynnä.
Snorklaus
Meidät kuljetettin alueelta pois Santa Fe:n hiekkarannalle, josta oli lyhyt venekulejtus lähes takaisin temppelialueen edustalle. Täällä sitten snorklasimme. Tai yritime. Pakolliset pelsatusliibit kun piti olla päällä. Eihän snorklaamisesta silloin tule mitään, kun ei pääse pohjalle. Paikassa oli korallia ja seepioita. Jos et tiedä millainen eläin seepia on etkä ole ikinä nähnyt sen vaihtavan väriä, niin olen julkaissut väriä vaihtelevista seepioista Youtube videon Philippiinien sukelluksilta.
Illalla kävimme syömässä “parhaassa grillissä” ja nukkumaan mentiin klo 22:40.