11.1. perjanta. Sukellus Dos Ojos ja Bat Cave Cenotet. DM Pepe
Aamulla herätys klo 7.00 nukuttuamme 11 tunnin yöunet. Menimme hotellin ravintolaan aamupalalle, joka sijaitsi kävelytien toisella puolella. Valintaan vaikutti aikataulun tiukkuus ja se, että muut alueen aamiaispaikat aukesivat suurelta osin vasta klo 8.00. Aamiainen maksoi 110 pesoa (kallis) ja oli buffetti tyyppinen (seisova pöytä) lähes meksikolaistyyppinen, johon ei kuulu pekoni, mutta munakas kyllä. Ja tietenkin enchilladat. Helpottaaksemme logistiikkaa, maksoimme aamiaisen etukäteen kassaan sisälle tullessamme, näin tarjoilija ei tuulut edes kysymään mistä hotellista ja mistä huoneesta olisimme. Aamiainen oli hyvä, kummalekin riitti valinnanvaraa. Ruisleipää ja muita kunnon kuitupitoisia nälän tunnetta poissa pitäviä elintarvikkeita ei oikein ollut tarjolla, kumma juttu. Meni sitten rasvan ja maissin linjalle, hedelmiä, jugurtia jne toki oli, mutta pitävätkö ne nälkää kun edessä on energiaa kuluttava sukelluspäivä? Ei, sanoo satunnainen matkamies. Palasimme aamiaiselta huoneeseemme, otimme sukellusvarustekassit ja kävelimme sukelluskeskukseen, joka oli noin 5 min kävelymatkan päässä.
Olimme kuitenkin aamulla noin kaheksan aikaan sukelluskeskuksella, jossa tapasimem luolasukelluskoulutetun Divemasteri Pepen. Pakkasimme sukellusvarusteemme Pepen autoon ja lähdimme ajamaan kohti Dos Ojoksen cenotea. Matkaa olisi noin 50 km. Meitä oli neljä sukeltajaa Pepen lisäksi. Matkalla Pepe kertoi cavern sukelluksen säännöt ja toimintatavan.
Keskuksessa nostimme varusteemme sukellusoppaan (DM, dive master) avolava-autoon ja lähdimme ajamaan kohti Dos Ojos nimistä cenotea, jossa tekisimme ensimmäiset sukellukset Meksikossa ja sen luolissa. Matka sukelluskeskukselta cenoteen oli noin 50 km.
Katso tästä sukelluspäivästä lisää:
Meksikon tieliikenne
Yleistä Meksikon liikenteestä. Liikenteessä noudatetaan yleisesti yhtä sääntöä, joka on, ettei sääntöjä ole. Vaikka teillä on nopeusrajoitukset, ei niisä noudateta. Liikenne on tosin hyvin joustavaa, ja kai turvallistakin. Risteyksissä ei yleisesti ole mitään suojatietä. Niissä harvoissa valo-ohjatuissa risteyksissä ei ole myöskään liikennevaloja jalankulkijoille. Tämä saattaa olla kovin ahdistavaa ja outoa Suomalaiselle urbaanille city ihmiselle. Mutta järjestelmä on toimiva. Pääsin aina turvallisesti ja nopeasti tien yli (monikaistaistenkin), ilman mitään ongelmaa. Tässä auttoi se sama järjestelmä kuin Suomessa, otetaan katsekontakti autoilijaan ja kommunikoidaan. Toki Meksikossa on liikennesääntöjä, mutta ne ovat joustavia, ja niitä noudatetaan tilanteen mukaan. Lisäksi on joitan vallitsevia käytäntöjä, jotka eivät perustu lakiin. Turvavyötä käytetään yleisesti.
Cenotet
Sukeltamisesta ja snorklaamisesta cenoteiden kristallin kirkkaissa lämpimissä vesissä kirjoitan enemmän matkakertomuksen sukellusosuudessa, mutta tässä muutma lyhennetty perusfakta aiheesta. Vaikka et olisi ikinä sukeltanut tai snorklannut, niin jo käyt Jukatanin niemimaalla, suosittelen ehdottomasti käymään edes kerran snorklaamassa ohjatusti esim. Dos Ojoksen cenotessa.
Jukatanin niemimaa
Jukatanin niemimaa sijaitsee kaakkois-Meksikossa ja se on kalkkikivestä (limestone) muodostunut niemimaa, joka on täynnä onkaloita ja luolia. Jukatanin luolat ovat suurelta osin täyttyneet vedestä viimeisen jääkauden lopussa eli noin 8000-10000 vuotta sitten. Luolissa oleva vesi on sekä makeaa sadevettä että suolaista merivettä. Koska näiden vesien tiheysero on erillainen, ne eivät sekoitu keskenään vaan ne on eri kerroksissa. Merivesi alempana. Kalkkikivi suodattaa vettä, joten vesi luolastossa on kristallin kirkasta. Luolastot ovat täynnä mm. tippukiviä ja stalagmiitteja, joita pääsee bongaaman myös snorklatessa.
Ensimmäiset cenote-sukellukset takana
Palasimme dyykkireussulta noin 13-14 välillä ja varasimme seuraavan päivän reissun. pyysimme saman oppaan eli Alexin, koska siitä oli hyvät kokekemukset. Olin väsynyt ja päätäkin särki. Jätimme varusteemme sukelluskeskukseen kuivumaan ja menimme rannalle juomaan deko-oluet, jonka jälkeen kävimme paikallisessa mega-marketissa (noin 3 korttelin päässä) ostoksilla. Ostimem juomavettä, hedelmiä jne.
Muovituoliravintolat
Päätä särki vähän ja ei ollut nälkä, mutta oli pakko saada ruokaa, ainakin kellon mukaan. Hämärän tullen menimme syömään mega-marketin vieressä olevaan “El Gogo” nimiseen ravintolaan, joka oli paikallisten suosisossa.
Näitä paikallisten suosimia paikkoja kannattaa ehdottomasti suosia, paikalliset asiakkaat kun ovat erittäin hyviä referenssejä. Vaikka paikassa oli (taas) muovituolit, oli ruoka erittäin hyvää, palvelu loistavaa ja hinnat kohdallaan eli kukkaroystävälliset. Köyhissä maassa ei kannata väheksyä muovituolipaikkoja, tämä on niin monta kertaa opittu ja Meksikossa saimme käsityksellemme taas täydellisen vahvistuksen. Vaikka paikalliset osaavat kovin huonosti englantia, niin kyllä silti ruokaa saa, vaikka ruokalistatkin ovat yleeensä espanjan kielellä, kuten täälläkin. Piti vain arvata, mitä haluaa.
Kannattaako opetella Mekskolaisen ruuan nimet etukäteen espanjaksi?
Vastaus on kyllä. Koska osa ruokalistoista on vain espanjan-kielellä, niin jos oikea Meksikolainen ruoka termeineen on tuttu etukäteen, tietää varmasti mitä on tulossa. Meille ei kaikki ruokatermien hienot nyanssit olleet täysin selvillä, eihän sellaiset termit ole käytössä edes Helsingin tex-mex paikoissa. Millainen ruoka on Alora Los Alambres, Las Brochetas, El Fogonecito. Entä Enchiladas, Quesadilas, Tamales, Tortilla (ei se kuiva sellainen), Buritos, Fajitas, Totopes. Entä noiden sisältämän ruoka, mitä on Chuleta, rajas, Chorizo, poblano, pastor, cebolla jne. Onneksi olemme kaikkiruokaisia. Koska perinteiseen meksikon tapaan kokit tekivät ruokaa “ravintolasalissa” asiakkaiden nähden, oli helppo osoittaa mitä halusi, ja halusihan sitä, koska nälkä oli kova ja tuoksut mahtavat.
Pastor
Osoitin pystyvartaassa olevaa kebabtangon näköistä lihamöhkälettä, josta kokki leikkasi siivuja, ja se oli nimeltään Pastor. No, sitä sitten…. täällä se oli possua, mutta joissain muissa ravintoloissa possua ja nautaa sekaisin. Suosittelen varauksetta tätä ravintolaa. Eikä taatusti jää nälkä, annokset jopa ylisuuria. Rasvaista tämä meksikolainen ruoka kyllä on, eikä lainkaan tulista.
Meksikolaisen ruuan tulisuus ja salsa
Meksikolainen ruoka saadaan tuliseksi pöytään tuotavilla kastikkeilla, mutta varsinainen ruoka ei ole lainkaan tulista, toisin kuin tex-mex ruoka Teksasin alueella. Tyypillisesti Meksikolaisen hyvän (kriteerinä ruuan maku) ravintolan pöydässä on tuoretta salsaa, guogamolea ja jotain vastaavaa, ja nämä ovat siis ravintolan omatekemiä omalla reseptillä olevia maustekastikkeita. Salsassa täällä on paljon korianteria ja luonnollisesti juoksevaa nestettä (peräsiin salsan aineisosita), toisin kuin täällä meillä K-kaupoissa ja Prismoissa myytävissä “salsoissa”, jotka on paksua mössöä.
Aikaero vaikuttaa edelleen
Ruuan jälkeen väsytti hirveästi ja tuli uni, joten menimme siis nukkumaan jo illalla klo kahdeksan aikoihin. Se siitä bailaamisesta ja tequilan kittaamisesta, mutta eihän se onneksi edes sovi tälläiselle aktiivilomalle, jossa päivisin pääpaino on sukeltamisella. Nukuin yön koiranunta, kun päätä särki koko ajan.