23.1. keskiviikko. Hobycat nurin
Heräsimme omaan rauhalliseen tahtiin ko 9. Tänään ei olisi mitään aikataulua millekkään toimelle. Käsimme syömässä hyväm seivon pöydän aamupallan tutussa Brasililaisessa ravintolassa. Tarjolla oli tacoja ja niihin erillaisia kastikkeita, erillaisia kananmunia, nakkeja, hedelmiä ja chilejä jne. Aamupalan jälkeen lädimme rantaan ja tarkoitus oli lähteä purjehtimaan Hobie Cat 16:sta.
Hobie Cat 16
Hobie Cat on käsite aina kun puhutaan pienistä kilpa- ja harrastekatamaraaneista. Katamaraanissa on kaksi runkoa, joiden vesilinja on kapea vastuksen vähentämiseksi. Kölejä on kaksi, eikä niissä tarvita lisäpainoa kallistusta estämään veneen leveyden vuoksi, vaan kölit estävät veneen sorrona. Yleensä myös peräsimiä on kaksi. Tunnusomaista katamaraaneille on vähäinen kallistelu, vauhti ja isopurjeen takaliikin yläosan pyöreä muoto. Pienemmissä katamaraaneissa on useimmiten nostokölit. Katamaraani on leveytensä takia jäykkä eli se ei kallistu lainkaan. Kunnes se aloittaa kallsitumisen jota ei voi pysäyttä ja se emnee nurin. Hobie Cat on hyvin kevyt vene ja sen saa siksi tavallista helpommin nurin. Onkin sanonta, milloin katamaraani on vakain. No silloin, kun se on masto kohti pohjaa.
Merelle purjehtimaan
Saimme rannasta eilen varaamamme Hobie Cat:in tunniksi vuokralle. Saimme lyhyen briefauksen miten laite toimii. ja kävimme vuokraaja mukana näyttämässä että osaamme homman. Sitten lähdimme merelle kaksistaan. Meno olikin vauhdikasta kuten tältä laitteelta saattio odottaa. Purjehdittiin rannna edessä edes takas eli menimme lujaa sivumyötäisessä ja melko lujaa luovittiin takaisin. Jossain vaiheessa ajauduin vähän liian lähelle rantaa. Kyseessähän oli avomeri jossa on pitkä maininki. Mutta kun se lähestyy rantaa, vesi madaltuu, aallon korkeus kasvaa ja aaltoväli lyhenee. Ranta alkoi lähestyymään kovaa vauhtia, aallon korkeus alkoi kasvaa ja aaltoväli lyheni nopeasti. Niinpä vendaa tehdessä (käännöstä) aalto nosti tuulen yläpuolisen ponttoonin aallon harjalle tuulen alapuolisen ponttoonin ollessa aallon pohjassa. Ja sivutuuli teki lopun työn, kun en ehtinyt löysäämään purjetta. Hobie Cat kaatui. Varoittamatta. Niin kun katamaraanilla on tapana.
Kääntö pystyyn
Hobie katin kaatuminen ei ole mikään ongelma. Maston kärjessä on kelluke joten vene jää kyljelleen. Maston kärjestä tulee myös köysi, jossa roikkuen Hobie Cat:in saa takaisin pystyyn, yleensä vielä tuulen avustamana. Nyt vain aallokko rannassa oli sen verran voimakas, etten tähän kunnolla kyennyt. Vedettiin Hobe katti aivan rantaan ja onneksi yksi turisti vähän auttamaan ja laite saatiin nopeasti takasin pystyyn tuulen + purjeen + mastosta tulevan köyden avulla. Virhe oli siinä että ajauduin aivan liian lähelle rantaa (10-15 m) ja kun ajauduin, en löysyttänyt purjetta ennakoiden käännöksessä. Virheestä oppii – ehkä. No, lähdettiin luovimaan takaisjn päin.
Palasimme rannalta hotellille klo 13:30 ja alkoi satamaan. Tämä oli ensimmäinen sadepäivä Play Del Caremnissa kun siellä olimme. Joinain päivinä oli toki ollut sadekuuroja, mutta nyt oli yhtenäisempi sade-iltapäivä.
24.1. torstai. Paluupäivä.
Matkalaukkujen käsipuntari mainio keksintö
Lennon AY1986 piti lähteä Cancunin lentokentältä klo 15:25 mutta boarding alkoi vasta klo 15:30. Cancunissa oli sadepäivä, mutta Playa Del Carmenissa olimme viettäneet aurinkoisen aamupäivän. Olimme heränneet aamulla taas omia aikojamme ilman aikataulua ja kävimme jo tutuksi tulleessa Brasilialaisessa ravintolassa aamupalalla.
Bussikuljetus kentälle
Pakkasimme mahdollisimman kuivaksi kuivatut vaatteet ja sukellusvarusteet. Punnitsimme matkalaukut mukanamme olevalla kätevällä käsipuntarilla. Matkalaukkujen painot olivat 23,6 kg, 22,8 kg, 19 kg ja 18 kg (=83,4 kg). Olimme saaneet varusteet ja vaatteet hyvin kuivattua,. Lentoaseman vaaka näytti vähän suurempia lukemia (lalaukut punnittiin pareittain: 43 kg ja 42 kg eli yhteensä 85 kg). Bussi tuli hakemaan meidät hotellilta klo 11:35 ja matka Cancunin lentoasemalle kesti neljän muun hotelli-noudon kanssa 70 min. Cancunia lähestyessä aurinko muuttui pilvisyyden kautta vesisateeksi.
Comfort luokka, ei jonotusta kentällä
Koska matkustimme comfort luokassa (=lomalentojen busines luokka), pääsimme check-inn:n pitkän jonon ohi suoraan omalle check-in tiskille. Kävin vielä katsomassa kentän tax-free myymälän hintatason ja taas totesin sen tosiasiasn, että ulkomailla lentokenttie tax-free myymälöissä on kovemmat hinnat kun paikalisissa kaupoissa. Alkoholissa, matkamuistoissa, maustekastikkeissa jne. Yleistä hintatasovertailua lisää: ravintoloiden ruoka Cancunin lentokentällä oli Play Del Carmenin kävelykadun tasoa, mutta drinkit ja olut olivat todella kalliita. Tequilla Sunrise 210 pesoa ja olut pullo 75 pesoa.
Lento lähtee
Kone irtosi putkesta viimein kello 18:57. Paluumatkallakin oli paljon turbulenssia. Paluu lennolla tarjoiltiin lounas (kanaa) ja aamiainen. Sain nukutuksi paluulennolla jonkin verran. Laskeuduimme Helsinki-Vantaan kentälle perjantai aamuna 9 tunnin lennon jälkeen klo 9:05 puolituntia aikataulusta edellä. Eli oli ollut hyvä myötätuuli. Koska nyt oli Suomessa aamu, päivä kuluisi siis nukkuessa ja aikaerosta johtuen sisäinen kello olisi sekaisin melko pitkään. Lentokentän Alepasta lähti mukaan perinteisesti jotain mistä valmistaa kotona syötävää ja tuoretta maitoa kahviin.
Huomioita lentokoneessa pyörineestä karttaohjelmasta.
Ohjelma näytti mitä reittiä kuljimme ja sen lisäksi joitakin lentotietoja. Se näytti myös joidenkinkaupunkien tetoja, jos ne sattuivat olemaan reitin lähellä joidenkin satojen km. päässä. Ohjelma näytti myöäs joidenkin legendaaristen hylkyjen sijainnin Atlantin valtameressä ja niiden perustiedot. Ihan kiva lisä karttaohjelmaan, joka näissä kohdin olisi ollut autiota merta. Hylkyjä olivat mm:
- Titanic (uponnut 1912)
- Centron America (uponnut 1857)
- Kenneth Merland (1664)
25.1. Perjantaitai. Taas kotona
Mihin katosi yksi vuorokausi?