Purjehdusta, sukellusta, kaupunkilomaa. Tutustuminen Maltan historiaan.
16.1.2023. Tämä sivusto ja sen matkakertomusten tekeminen on vielä tekeillä. Sivustoa ei ole virallisesti vielä julkaistu. Koitetaan saada tekstit ja kuvagalleriat vuoden 2023 aikana valmiiksi.
Gozo
Käytiin myös Gozossa.
Alla on reissussa kirjoitettu editoimaton “raakateksti”.
26.5. lauantai
Lento lähti Helsinki-Vantaan kentältä 25 min myöhässä klo 19:15. Syynä oli se, että se oli myöhässä edelliseltä lennolta. Lisänä se, että koneessa oli “data-link” ongelma eli tieto ei liikkunut koneen ja maaorganisaation välillä. Matkalla esitettiin joku filmi ja piirettyjä. Mutta äänen olis saanut vain ostamalla kalliilla sopivat kuulokkeet. Koneessa, Airbus A320, oli enemmän tilaa kun Phuketin Boeing 757:ssa, jolla olimme lentäneet juuri muutama kuukausi sitten. Laskeutuessamme Maltan kentälle oli jo pimeää. Matka oli kuoppainen, koska oli paljon kumpupilviä. Keräsimme matkatavarat hihnalta sen perinteisen hihnan ympärille muodostuvan ihmismuurin läpi ja menimme bussikuljetuksella hotelliin jossa olimme vähän puolen yön jälkeen. Tämä Maltalainen 3 tähden hotelli oli paljon nuhjuisempi kuin Thaimaan 2 tähden hotelli, jossa olimme olleet juuri muutama kuukausi sitten. Olisin antanut tälle vain yhden tähden, vähintään wc:ssä olevan vesivahingon takia. Päsimme nukumaan vastayöllä klo 1:20.
27.5. sunnuntai
Heräsimme aamulla klo 8 ja söimme aamupalan hotellilla. Lähdimme sen jälkeen johonkin Tanskalaisten matkailukeskuksen supermarkettiin ostamaan retkijuomia ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Valettaan, joka on Maltan pääkaupunki. Bussilla on todella helppo liikkua ristiin rastiin Maltalla. Eri reittejä on paljon ja osa reiteistä kulkee samojen kaupunkien välillä. Ero on vain mitä reittiä ne kaupunkien välillä kulkevat. Vuorovälit ovat myös melko lyhyitä eikä päivälippu paljoa maksa. noin 3,3 €. Lipun saa ostaa kuljettajallta. Bussit ovat todella vanhoja (jopa 40 vuotiaita) mutat selvästi hyvin pidettyjä ja hyväkuntoisia.
Maltan historia
Malta oli vuosisatoja vain Espanjan kruunun kaukaisin kolkka, pieni rutiköyhä saari keskellä Välimerta. Saari oli niin hedelmätön, ettei se ruokkinut asukkaitaan, vaan heille jouduttiin tuomaan ruokaa Sisiliasta. Suurin uhka saarelaisille olivat arabimerirosvot, jotka vähän väliä hyökkäsivät saarelle ja veivät sieltä asukkaita orjiksi.
Maltalaiset eivät ilahtuneet, kun Espanjan kuningas Kaarle I vuonna 1530 luovutti saaren Johanniittain ritarikunnalle, joka oli jäänyt kodittomaksi ottomaanien valloitettua sen kotisaaren Rodoksen vuonna 1522.
Tuskin ritarit olivat saapuneet Maltalle, kun he riisuivat paikallisen aatelin vallasta ja siirsivät pääkaupungin pois Mdinasta. Ritarit tukahduttivat kaikki kapinayritykset ja lähettivät levottomuuksien lietsojat kaleereille.
Valettan perustaminen
Ottomaanit piirittivät saaren ja kiristivät otettaan vähitellen. Erityisesti St. Elmon linnoitus koki kovia muslimien vallatessa sen satamaa. Malta olisi ollut mennyttä, jollei Sisiliasta olisi lopulta tullut apujoukkoja, jotka ajoivat muslimit tiehensä.
Ritarien suurmestari Jean de la Valette pelkäsi muslimien palaavan, ja hän alkoi rakentaa Maltalle vahvasti linnoitettua pääkaupunkia, joka nimettiin hänen mukaansa Vallettaksi.
Maltasta kehittyi ritarien aikana vilkas kauppapaikka ja kulttuurinen keskus. Vaikka ritarit ajettiin sieltä pois vuonna 1798, heidän kädenjälkensä näkyy Vallettassa yhä. Kaupungin muuri, linnoitukset ja ritarien palatsit odottavat uteliaita satunnaisia matkamiehiä.
Valettassa
Kun saavuimme Valettaan, menimme turisti-infoon ja ostimme huomiseksi laivaliput Sisiliaan. Sitten lähdimme kiertämään Valetan kuuluisaa Johanniittain ritarikunnan rakentamaa linnaa joka on rakennettu 1500-luvulla. Paikalliset viettivät piknik päivää linnan rantakallioilla ja linnan muureilla. Kiersimme myös vanhaa Valettaa ja sen kaupungin muurin sisäosia ja tutustuimme Valettan arkeologiseen museoon. Museo on keskittynyt lähinnä neoliittiseen kauteen ja 4000 vuotta vanhaan temppeliin ja sen arkeologisiin löytöihin. Museo olikin keskittynyt tämän yhteen temppeliin ja sen kuvioituihin kiviin. Satunnainen matkamies kokikin pientä ongelmaa museon pääsymaksun hinta-laatusuhteessa. Ainoa positiivinen kuva jäi vierailevasta Kiinalaisesta terrakotta näyttelystä.
Museokierroksen jälkeen nälkä oli jo kova ja menimme syömään terassille runsas salaattiannos. Se maksoi noin 4 € joka oli korkea hinta paikalliseen hintatasoon nähden, mutta selvästi olimmekin turistialueella. Vertailun vuoksi, joimme turistialueen ulkopuolella kaksi olutta, kaksi mehua ja yhden votka-paukun ja hinta oli 1,9 liiraa. Vuonna 2005 Malta ei siis ollut vielä euro maa vaan sillä oli oma valuutta Maltan Liira Lm. 1,9 lm vastasi noin 4 euroa. Tämän jälkeen lähdimme hiekkarannalle.
Mellinan hiekkaranta on Maltan suurin hiekkaranta. Se on kuitenkin hyvin pieni verrattuna oikeastaan minkä tahansa muun maan hiekkarantatarjontaan. Koska oli sunnuntai, paikalliset olivat valloittaneet tämän hiekkarannan. Vesi oli noin 17-18 asteista ja ilma 28 astetta.
Lähdimme takaisin hotellille ja kävimme ostamassa paikallisesta super-marketista aamupalatarvikkeet ja evästä tulevaa laivamatkaa varten. Tilasimme myös hotellin respasta taksin seuraavaksi aamuksi klo 5:15. Taksi Valletan satamaan maksaisi 23 euroa ja matka kestäisi 35 minuuttia. Illalla söimme paikallisessa ravintolassa ruokaa. Alkuruoka, pääruoka (kani ja härkä paikallisella reseptillä), joimme pullon paikallista punaviiniä ja alkudrinkeinä GT ja rommi. Lasku oli 18 lm eli 41,80 euroa. Pelkän viinipullon osuus oli 9,2 €.
28.5. maanantai
Aamuherätys 4:45 ja söimme pikaisen aamupalan ja hyppäsimme taksin kyytiin joka kuljetti meidät Valettan satamaan jossa oltiin kuuden aikoihin. Tiedossa oli kuoppainen merimatka ja matkakumppani oli laittanut matkapahoinvointilaastarin korvan taakse. Matka olikin todella kuoppainen, noin puolet matkustajista tarvitsivat oksennuspusseja. Niin myös matkakumppanini. Otimme matkapahoinvointilaastarin pois, koska se joskus pahentaa tilannetta. Henkilökunta oli niin kiireinen jakaessaan oksennuspusseja, etten tahtonut saada pakollisia janojuomia. Ja taas huomasi, että nykyiset nopeiden matkustaja-alusten (meidän alus oli katamaraani) avarat sisätilat ilman kunnollisia kaiteita ja kahvoja on huono ratkaisu. Muutamankin kerran joku henkilökunnan jäsenistä löytyi istuvan matkustajan sylistä merenkäynnin seurauksena. Aallokko oli melko reilua, noin 4-6 m korkeaa, mutta todella pitkää maininkia. Ei sellaista terävää kuten meillä Itä-Merellä. Pääsimme kuitenkin viimein perille Sisiliaan.
Sisilia, Siracusa
Lähdimme Siracusan matkustajasatamasta kohti huvivenesatamaa paikallisella bussilla. Linnuntietä matka ei ollut kovin paljon, mutta bussi kierteli ja kaarteli pikkuteita ja kestihän se matka siten pitkään. Matkantekoa hidasti vielä sekin, että tie oli hetkenaikaa poikki kahden auton yhteenajon seurauksena. Paikalle tuli kaksi ambulanssia ja poliisit. Poliisit kuitenkin poistuivat nopeasti paikalta jättäen onnettomuuspaikalle ambulanssit ja kauhean ruuhkan ja härdellin, joka kesti 25 minuuttia. Onnettomuuspaikan turvaaminen ja liikenteen ohjaus ei näköjään kuulu Sisilialaisen polisin toimenkuvaan. pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja kun emme oikein tienneet mikä on oikea pysäkki, niin menimme päätepysäkille saakka. Onnekkasti olimme muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa meidä noutaja Antti oli.
Siracusa on Syrakusan maakunnan pääkaupunki ja ne sijaitsevat Sisilian saarella. Kaupungissa on runsaat 120 000 asukasta. Ja kaupunki on todella iso ja ahdtaasti rakennettu. Veimme tavarat huvivenesataman edustalla ankkurissa olleeseen purjeveneeseen ja lähdimme syömään ja sen jälkeen tutustumaan kaupunkiin. Meillä olisi seuraavana ammuna aikainen herätys ja purjehdusmatka takaisin Maltalle. Tämän päivän viettäisimme kuitenkin kovaa tuulta, ja vieläpä yltyvää sellaista, ja kovaa aallokkoa pitäen maakrapuna ja Siracusaan tutustuen.
Kaupunkikierroksella tutustuimme mm. vanhaan kaupunkiin, sen tuomiokirkkoon ja Roomalaiseen amfiteatteriin, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Taksi, jos sellaisen jotenkin saa, on ainoa järkevä väline liikkuminen paikasta toiseen. Ja taas huomattiin, ettei Italiassa, varsinkaan sen saarissa, pärjää englannin kielellä. Paikalliset eivät sitä yksinkertaisesti osaa. Pitäisi varmaan opetella italialainen käsien heiluttelukieli, jso vielä Italiaan joskus menen.
29.5. tiistai
Heräsimme aikaisn aamulla ja moottoi käynistyi klo 5:55. Tuuli oli vieläkin melko kovaa ja aallokko sen mukaista. Söimme kuitenkin aamupalan lahdelta ulos ajaessamme. Käännyimme lounaaseen (COG 200 astetta) ja seurasimme Sisilian rannikkoa ja meillä oli täysin vastainen tuuli. Capo Passeron (Sisilian eteläisin piste kaakkoiskärjessä) ohitettuamme saimme hiukan paremman tuulensuunnan ja nostimme purjeet ja sammutimme moottorin kello 10:30. Purjehdimme noin suuntaan COG=200 astetta. Tuuliennuste oli WSW 5-8 m/s joka ei toteutunut, sillä veneen tuulimittari näytti lukemia 8-12 m/s. Aallon korkeus oli 2-3 m ja yksittäisen aallon jopa 4 m. Välimerellä oli tuullut jo pitkään ja mereen oli muodostunut kohtalainen maininki. Matkakumppani kärsi taas merisairaudesta ruokkien kaloja minkä pysyi. Turvaliinoille olikin käyttöä. Me taas Antin kanssa kokkasimme syötävä matkan aikana ja söimme ruokaa hyvällä ruokahalulla. Se on nuo järvi-ihmiset kun kärsivät merisairaudesta.
Kello 19:30 tulimme Valettan Marsamxett sataman suulle, käynistimme moottorin ja laskimme purjeet. Marsamxett satama on hyvin suojainen syvä lahti ja sen sisääntuloa suojaa kaksi vanhaa isoa linnaa. Nykyisin tosin merirosvoja ei ole eikä muslimit hyökkää Maltalle, joten suojausta ei nykyisin tarvita eikä linnoissa ole varusteita. Olimme laiturissa klo 20 ja yli 90 nm matkaan oli mennyt aikaa 14 tuntia. Keskinopeudeksi tuli siis 6,4 solmua purjehtien. 90 nm on 167 kilometriä. Koitimme saada meri-VHF:llä satamakonttoria tai passintarkastusta kiinni, mutta molemmat olivat lopettaneet työt siltäpäivältä, joten etsimme jonkun sopivan laituripaikan omatoimisesti ja kiinnitimme veneen siihen kylkikiinnitykseen (alonside mooring).
Koska matkakumppanini ei ollut syönyt mitään ja aamiainsenkin hän oli syöttänyt kaloille, niin heti laiturille päästyämme kun merisairaus loppui, alkoi hireä mankuminen syömään. Niinpä lähdimme saman tien läheiseen Intialaiseen ravintoaan täyttämään mahojamme Intialaisella ruualla.
30.5. keskiviikko
heräsimme aamulla klo 8 ja söimme aamupalan veneen sitloodassa eli ulkotiloissa. Joku paikallinen hedelmäkauppias ajoi veneen viereen ja ostimme häneltä vettä, olutta ja tietysti hedelmiä. Antti lähti satamakonttoriin hoitamaan paperitöitä ja maksuja. Lisäksi hän lähti näyttämään tulliin passejamme. Tulli sijaitis satamalahden toisella puolella ja Antti sai sinne autokyydin. Tankattiin irtokannuilla lisää polttoainetta veneen tankkeihin. Välimerellä kuulema polttoaineen saanti on joskus hyvin ongelmallista. Vettä ei satamasta veneen tankkiin otettu, kun veneessä on oma tehokas vedentekokone, joka tuottaa veneen tankkeihin taatusti puhdasta ja bakteeritonta vettä. Ja paikallinen vesi tehdään merivedestä suodattamalla ja maku on sen mukainen.
Kävimme paikallisessa sukelluskeskuksessa selvittämässä sukeltamisen lupabyrogratiaa. Maltalla ei ole enää EU:hun liityttyään minkäänlaisia hallinnolisia lupabyrogratioita, reksiteröitymisiä tai lupamaksuja sukeltamiseen liittyen (esim. Kroatiassa vielä on). Mutta jos menee omatoimisesti sukeltamaan, niin pitää olla vähintään AOWD tasoinen sukeltaja. Tämä täyttyy meidän kaikkien osalta.
Lähdimme satamasta peltigenoalla ja kun pääsimme sataman suulta ulos, nostimme purjeet. Suuntasimme kohti Cominon saarta joka sijaitsee Maltan pohjoispuolella. Kun saavuimme suojaiseen Santa Marian Bay:hyn (Cominon lahti), laskimme ankkurin ja siihen jäisimme yöksi.
1.6. torstai
Nostimme ankkurin klo 11 ja suuntasimme kohti Gozon saarta ja Mgarr nimistä satamakaupunkia jossa olimme noin puolen tunnin päästä. Ankkuroimme Mgarr sataman aallonmurtajan ulkopuolelle ja menimme kumiveneellä (Zodiac 25 hv koneella) kaupunkiin aamupalallle ja kahville. Tai oikeastaan siis brunsille kellonaika huomioiden. Käytiin myös kiertämässä Mgarr kaupunkia jonkin verran. Yksi taksikuski, joka oli palaamassa satamasta, yritti kaupata meille palvelujaan, että veisi meidät läheiseen Victoria nimiseen kaupunkiin (matkaa 6 km) joka oli Gozon pääkaupunki. Siellä kuulema olisi kaikki kaupat ja ravintolat. Suuttui todella paljon kun emme tarttuneet tähän täkyyn. No, Mgarr on todellakin vain satama ja pieni huvilakaupunki ilman kunnon palveluita. No joitakin ravintoloita ja kauppa siellä kuitenkin oli, ja se riitti meille.
Mgarrissa oli kuitenkin Saksalainen sukelluskeskus, jossa kävimme vaklaamassa paikalliset sukelluspaikat. Ostimmekin kirjan “Diving Around Gozo – The best shore diving sites” jossa nämä sukelluspaikat oli esitelty. Meille selivisikin, että kaikki hyvät sukelluskohteet olisivat rantasukelluksia, vaikka useat sukelluskeskukset vievät asiakkansa sukeltamaan kumiveneellä. Tämä Saksalainen sukelluskeskus vie Jeepillä. Hylkyjä ei kuulema ole, ovat tuhoutuneet pois. Maltan etelärannikolla olisi sota-hylkyjä, mutta eivät ole kuulema sukelluksen arvoisia. Ovat niin huonossa kunnossa.
Turisti-info myi kadulla palveluja ja retkiä, koska turistit eivät kuulema löydä turisti-infon toimistoa. 3 hengen Jeep safari maksaisi tarjouksena 35 €, koska on vielä low season aika. Ei tartuttu tähänkään tarjoukseen, vaan marssimme sataman viereiseen pizzeriaan syömään pizzat. Kävimme sen jälkeen supermarketissa hakemassa provianttia ja palasimme veneeseen. Lähdimme klo 15 kohti todella suojaista syvää ja kapeaa Mgarr ix-Xini lahtea joka oli aivan lähellä kaupungin länsipuolella.
Mgarr ix-Xini lahti ja lahden alue on ollut Maltan ritarien suojasatama. Ja varmaan useiden muiden. Lahti on syvä sisämaahan päin. Se on syvä myös pohjan suhteen. Siinä on pystysuorat seinät ja hiekkapohja on noin 10-14 m syvyydessä. Saimme veneen hyvin kiinni, keula ankkuriin ja perä rantaan köydellä klo 15:50 ja lähdimme sukeltamaan viereiselle Fessen Rock (Skoll Tal-Fessen) nimiselle veden pintaan pinnsitävälle kalliolle vähän ennen kuutta. Matka sukelluspaikkaan oli lyhyt ja teimme sen kumpparilla ajaen. Sukelluksesta tulikin yösukellus, kun aurinko ehti jo laskea sukellusken alussa. Söimme illallisen klo 22 ja menimme nukkumaan puolen yön aikoihin.
Fessen Rock
Fessen rockin seinämä on aivan pystysuora. Pohja tulee vastaan vasta 60 metrissä.
2.6. launtai
Heräsimme aamulla klo 9 ja söimme aamupalan, täytimme pullot ja lähdimme sukeltamaan. Pääsimme veteen klo 11. Sukelluksen jälkeen söimme lounaan ja lähdimme kumiveneellä tutustumaan lähialueeseen. Sekä meren puolelle että myös saarteen.
KUVIA ALUEESTA TÄHÄN.
Palasimme veneelle, irroitimme peräköyden maista, nostimme ankkurin ja lähdimme klo 15 kohti seuraavaa paikkaa jonka nimi oli Mellieha Bay. Se sijaitsi Maltan pääsaaren etelä-osassa. Matka ei ollut kovin pitkä, noin 10 nm. Hotellimme sijaitsi tämän lahden pohjukassa olevan Ghadira nimisessä kylässä. Pakkasimme suurimman osan matkatavaroistamme ja veimme ne kumiveneen avulla rantaan ja sieltä lyhyen kävelymatkan päässä olevaan hotelliimme. Tämä oli käytännössä helpoin tapa saada suurin osa matkatavaroista takaisin hotellille. Jätettyämme tavarat huoneeseen, palasimme veneelle. Koko toimenpiteeseen ei mennyt kuin 15 minuuttia. Nostimme ankkurin ja lähdimme purjehtimaan Maltan itäreunaa etelään kohti Valettan vieressä olevaa Vittoriosa nimistä kaupunkia. Sen paikallinen nimi on Birgu. Birgu on pieni kaupunki, jonka asukasluku oli hieman alle 2500. Palasimme siis takaisin lähtö satamamme.
Lähestyessämme Grand Harbourin satamaa otimme taas yhteyden meri-VHF:llä kanavalla 13 Harbour Masteriin. Meille annettiin laituripaikka D17 joka sijaitsi isojen luksuveneiden seassa ja casinoiden edustalla. Greanpeachin Rainbow Warriorikin oli vieressä. Kiinnitettyämme veneen, siivosimme sen, teimme iltaruuan, katsoimme joitakin reissulla ottamiamme sukellusvideoita ja kuvia (+ kuvavaihto). Viimeinen bussi hotellille oli lähtenyt jo klo 20:30, joten taksi olisi ainoa vaihtoehto. Bussithan aloittavat täällä liikennöinnin aamulla 6-7 välillä ja lopettavat jo yleensä klo 18:30-21:30 välillä. Joitakin yöbusseja alkaa kulkemaan suurimpien kaupunkien välillä puolen yön aikoihin. Takseja ei tältä alueelta saa mitenkään. Niitä kun ei kulje pienillä kaduilla, joten käsipystynä taksia ei saa. Maltalla ei kuulema ole taksiasemia eikä yleistä tilausnumeroa.
Mistä Maltalla saa taksin?
Paras tapa hankkia taksi onkin mennä ravintolaan ja pyytää heitä soittamaan taksi. Taksi on sitten mikä tahansa ajoneuvo henkilöautosta pikkubussiin. Hyvällä tuurilla sitä kuljettaa ihan oikea ammatinharjoittaja, mutta joskus se voi olla kyseisen ravintolan omistajan oma poika joka hoitaa taksikeikkaa omalla autollaan. Ammatinharjoittaja on edullisempi vaihtoehto ja hinnasta voi jopa neuvotella heidän kanssa. Jälkimmäinen eli se ravintoloitijan oma poika tai vastaava on sitten kovasti ylihinnoiteltu. Kun taksin tarvitsijalla ei ole vaihtoehtoa, niin toki voi pyytää mitä tahansa. Iltaisin ihmiset kulkevatkin omalla autolla.
Meidän taksinhankinta menikin näin. “Harhailimme” 45 min Valettan keskustassa näkemättä taksia. Menimme sitten johonkin auki olevaan ravintolaan. Lupasivat tilata taksin ja se maksaisi 20 liiraa eli 47 €. Siis tosi kallis, kun virallinen taksi olisi noin 23 €. Pakko meidän oli kuitenkin suostua. 15 minuutin päästä joku poika tuli kolhuisella vanhalla Mitshubishilla paikalle. Selvisi että kyseessä oli ravintolan omistajattaren poika, joka oli kutsuttu kotoa paikalle kuljettamaan meidät toiseen ravintolaan. Sen ravintolan omistaja (Aasialaista syntyperää oleva ehkä Kiinalainen) lupasikin tilata meille taksin ja hän toisteli useaan otteeseen etteivät bussit enää kulje. Ravintoloitsija sanoi, että matka maksaa 15 liiraa eli 35 €. Kun taksi tuli ravintolan eteen (samalla myös ravintolan omistaja tuli paikalle), sanoi omistajatar että antaisimme rahat hänelle ja hän antaisi ne näkyvästi kuljettajalle. Siis meidän nähden. Paikalle tullut ravintoloitsija sanoi useaan kertaan, että emme saa antaa kuljettajalle lisää rahaa vaikka hän sitä pyytäisi. Erja löysi kukkarostaan vain 12 liiraa ja sitten loput olivatkin paljon isompia seteleitä ja ravintolan omistajatar halusti tasarahan. Aloin siis etsimään omasta lompakostani puuttuvaa 3 liiraa, mutta ravintolan omistajatar sanoikin, että 12 liiraa riittääsi. Hän lähti taksin kuljettajan luokse me perässään, antoi rahat kuljettajalle ja sanoi, että tässä on maksu koko matkasta. Pääsimme hotellille viimein puolen yön aikaan eikä taksikuljettajalle tarvitse enää maksaa lisää. Taksin etsimiseen meni vain 1,5 tuntia. En tiedä onko Anne Bremer antanut konsultointiapua Maltalle kun ovat luoneet siellä käytössä olevan taksijärjestelmän. Saattaa olla.
3.6. lauantai
Heräsin aamulla klo 7:30 ja menin suihkuun ja suihkussa vettä menee aina vähän suuhun. Maltan vesi on täysin juomakelvotonta. Jos ei puhtauden niin maun suhteen. Paikalliset tosin sanovat ettei sitä saa juoda ja kun se on merivedestä suodatettua runsaasti puhdistuskemikaaleja sisältävää vettä, maku on hirveä etei tulisi mieleenkään. Siä voi käyttää suihkussa käyntiin ja hampaiden pseuun. Olinkin ehtinyt jo tottua veneen vedentekokoneen puhtaaseen ja raikkaaseen veteen, joten nyt hampaiden pesu maistui pahalle.
Suihkun jälkeen teimme omatoimisen aamupalan. Asuimme huoneistohotellissa. Keittiössä oli astiat mutta ei tiskiharjaa tai sitä pesusientä. Jokainen tuokooon oman kotimaastaan. Samoin pesuaineen kohdalla. Muista tuoda. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja menimme hotelin vastaanottoon luovuttamaan huoneen. Matkatavarat saimme jätettyä hotellin matkatavarasäilytykseen ja lähdimme bussilla numero 44 Valettaan. Perille päästyyämem söimme snack -tyyppisen välipalan ja hyppäsimme busiin numero 84 jolla pääsimme Mdina nimiseen kaupunkiin.Sesijaisti Melko keskellä Maltan pääsaarta, Valettasta noin 10 km länteen. Mdina on vanha linnoituskaupunki, joka on ennen ollut Maltan pääkaupunki. Sää ei oikein suosinut tutustumisretkemämme, vettä tihutti ja tuuli kovasti. Kierrettiin kaupunki, joka oikeasti on hyvin pieni, sen pinta-ala on vain 90 hehtaaria (0,9 km²). Mdina on 180 m korkeudella merenpinnasta ja linnan muureilta pääsimme ihailemaan koko Maltan yli näkyvää maisemaa. Maltan saarihan on oikeasti hyvin pieni. Sen pinta-ala on vain 246 km². Saarella on leveyttä vain 14 km ja pituutta 27 km.
Ollessamme Mdinassa, Antti tuli vuokra-autolla meidän luokse. Söimme välipalan joka vähän lämmitti, tässä tuulessa ja pienessä tihkusateessa shortsit ja t-paita oli selvästi väärä valinta. Välipalaksi otin Irish Cofeen ja lämmitetyn omenapiirakan. Lähdimme kiertelemään Maltan eteläosn pikkuteitä varusteena mistä lie saatu erittäin huono kartta. Mitään älypuhelimia ja karttasovelluksiahan ei vuonna 2007 vielä juuri ollut.
Eteläisen Maltan alueella on paikalliset viljelykset mm. viinitarhat. Ajoimme kapeita polkuja “vilja-aitan” alueella kivimuurien välissä. Yhtäkkiä eteemme tuli kyltti “Blue Grotto, Dingli Cliffs, Pretty Bay”. Olimme siis Maltan saaren luoteisnurkan rannikolla olevien luolien suvän ja kapean lahden luona. Alueella on iso satama (Free port), luolia, syvä lahti (Pretty Bay), pieni kalastajakylä, paljon polkuja patikoitavaksi ja Blue Grotto vaellusreitti. Ja suuri pakolaiskeskus eli laaja telttakylä joka sisälsi lähinnä puolijoukkueteltan tyyppisiä telttoja. Tutustuttiin jonkin aikaa alueeseen ja aikataulullisista syistä joudumme lähtemään ajamaan kohti Valettaa.
Valettassa hyppäsimem klo 18:10 bussiin jolla pääsimme takaisin hotellille jossa olimme klo 19 aikoihin. Oli jo iltaruuan aika, joten menimme paikalliseen ravintolaan syömään. Ruoka oli syöty klo 19:00 ja laskun maksettu 19:07. Hyvä ja ripeä suoritus henkilökunnalta. Joskus väli voi olla paljooon pidempi. Mutta nyt oli vähän kiire kun lentokenttäkuljetus oli lähdössä hotellilta. Onneksi matkaa ei ollut kuin parisataa metriä ja ehdimme hyvin kuljetukseen joka lähti myöhässä vasta klo 18:10. Ei meistä johtuvista syistä. Taas piti kuunella bussin kaiuttimista ne oppaan ritirimpsut – puuuh.
Kentällä kone oli taas myöhässä. Sen piti lähteä klo 22:15 mutta lähtee vasta 22:55. Syyksi ilmoitettiin se sama mikä oli Maltalle tullessa. Kone oli myöhässä edelliseltä lennolta. No, jos ei muuta, niin kyllä Finnair ainakin tasalaatuinen on, aina myöhässä. Siihen voi luottaa.
Lentokentän turvatarkastus oli mielenkiintoinen. Roskikset kuljetettiin turvatarkastuksen läpi tarkistamatta. Samoin lastenvaunut. Lastenvaunut menivät toki metallinpaljastajaportista läpi, mutta BEEP ääni ei aiheuttanu mitään toimenpiteitä. Reseptinesteet saa myös läpi. Taidanpa hakea reseptin yskänlääkkeelle ja psitää pullon täyteen rommia.
Kentän näyttötauluissa ei ollut taaskaan mitään pävitettyä arviota uudesta lähtöajasta. Näyttötaulussa seisoi lähtöaika 22:55 vielä kello 23:30 aikaan. Ensimmäinen tieto mikä tuli koneen lähdöstä oli se , että näyttöön ilmestyi Final Call teksti. Kas, tuli Martiniquen reissu 2003 niin mieleeni, siellä tapahtui aivan sama juttu ja tuli melko kiire koneeseen. Kone lähti viimein klo 24 ja oli Suomessa klo 4:40 aamulla. Ja taas satunnaisen matkamiehen havainto. Sen matkalaukun varmaan saa nopeammin kun menee aivan matkatavarahihnaan kiinni blokaten muiden pääsyn hihnalle, jos oma matkalaukku sattuisikin tulemaan hihnalta.
Finnair myi ovella Iltalehteä hintaan 3 €. Lehti oli perjantain lehti, ja kone lähti juuri ja juuri sunnuntain puoella. Enne älykännykkäaikaa vanhatkin uutiset meni kaupaksi. Lennolla näytettiin YLE:n uutiset ja joitain leffoja. Äänen olisi saanut, jos olisi ostanut kalliilla kuullokket. Näyttäisivät edes lentotietoja, ne olisivat mielnkiintoisempia kuin mykkäelokuvat.
Satunnaisen matkamiehen hajahuomioit tältä reissulta
Matkatavarat
Minulla oli reppu (käsimatkatavara) 9 kg, matkalaukku 19 kg ja sukellusvarustekassi 30 kg mukana tällä matkalla. Maksamalla Finnairille kohtuuhintaisen lisämaksun, sai sukellusvarusteet mukaan. Mielesätni hyvä palvelu.
Maltasta matkakohteena.
Kenelle malta soveltuu? Ei ainakaan kaupunkilomaa tai rantalomaa etsivälle. Vesiurheilu, sukellus tai snorklaus onnistuu Maltalla hienosti. Ehkä myös vanhasta arkeologiasta kiinnostuneille Malta on hyvä kohde. Mutta varauksella. Pitää olla kiinnostunut kirkkoarkeologiasta. Malta ei sovellu myöskään juurikaan bailaajille, mutta casinoita Maltalla tietysti on.
Maltalaiset
Maltalaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita sekä palvelualtiita. Maltalla on oma kieli (joku Italian ja Arabian sekoitus) ja paikalliset paikannimet ovat vähän hankalia. Ruumiinrakenteeltaan Maltalaiset lähestyvät USA:n kansalaisia.
Siesta.
Maltalaiset viettävät siestaa. Siestan aikaan paikat ovat lähes järjestäen kiinni ja ajat vähän vaihtelevat. Kannattaa ottaa huomioon mm. ruokailun suhteen.
Kulkeminen Maltalla
Kulje bussilla ja ole selvillä milloin viimeinen bussi lähtee. Älä luota että saat taksin. Tai edes kohtuuhintaisen taksin. Bussilippu on halpa. Esim. Melina – Valetta väli (n. 10 km) maksoi 0,2 lm eli 0,5 €. Maltalla on eri vyöhykkeitä. Halvin vyöhyke maksoi 0,15 lm j akallein 0,25 lm. Päivälippu (vyöhykerajaton eli voimassa koko Maltan alueella) maksoi 1,50 lm eli 3,5 €.
Hotellit
Vaikuttivat vähän nuhjuisilta ja tähtiluokitus oli melko erikoinen. Huoneen märkätiloissa oli vesivahinko ja se oli remontissa. Kaapinovien puuviilut olivat repeilleet. Sohva oli jo ohittanut viimeisen käyttöpäivän. Huoneistohotellin keittiöstä puuttui astioiden pesuvälineet. Meille tuli likaisia astioita vain neljä juomalasia ja niiden takia ei todellakaan kannata mennä ostamaan astianpesuainetta ja pesusientä. Mainittakoon että meillä on aina mukana selviytymispakkaus jossa on keittiön perustarvikkeet mm. terävät veitset, viinipullon avain jne. Nyt siihen lisätään astianpesuaine ja -harja.